Kartta
kaupunkikuvaa on luettava kuin viidakkokirjaa
asfaltinsileä on jakautunut suoniksi ja salpaa solut ja hengityselimet
viidakkoveitset taitetaan, retki Onnelaan on alkanut;
tiheän savun läpi sykkivät paljaat, siniset kyljet
kunnes ne taas pirstaloituvat lasiseen hämärään
Romantisointi ei auta.
Olen korviani myöten täynnä tätä sinkoilevaa neonliikennettä ja
televisionuoruutta.
Juon vademecumin tyhjäksi ja nousen kaiteelle palelemaan ja tuijottamaan
koskea
routa nousee
ihmiset ovat metrien päähän muodostaneet jo demokratian:
naiset ja miehet lahjomassa toisiaan siitä,
kuka pääsee puhemieheksi, sankariksi
oppositio hajaantuu riitaisasti
ja miehet tyytyvät kähmimään naisvoittajaa, joka
kuitenkin vetäytyy leikistä äitiyslomalle
lääkäri ehdottaa mökkilomaa
en pidä maalaismaisemasta
en viljavista hehtaaripelloista horistonttien takana
etsin metsää joka hetki sitten oli vielä tässä
etsin metsää joka allamme lämmittää, muistaa
värisee ja itkee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti