Hostel Netherlands ja sinapinkultainen aurinko

Pudonnut sinapinsiemen on kasvanut
puuksi
ja puu nostanut sänkymme käsivarsilleen
läpi kaupungin kissaisten kattojen

hostellin aulassa samettipeitteiset portaat täyttyvät pianosta
ja lentokoneiden televisiot sammahtelevat uinuvista sävelistä

voi kuinka puu allamme kasvaa
aurinko koittaa ottaa etumatkaa korkeuksissa
ja ahtautua läpi kiinni meidän suljetuista |yhteisistä| kämmenistämme

- !

Kummastelen runoni tahditonta alkua. Eikö sinapista kasva vain pensaita
ja sinappia?

Unohdan jo mitä kysyinkään. Hollannin hallusinoivilla
on taipumusta viedä lähimuisti.

Viis siitä. Heitän kiiltävän uistimen atlanttiin
ja
kalastan kalaa.

---

Kaikkeen mihin uskot on jäänyt nyt aikuisuuden rasvainen sormenjälki

kauan eläköön me kaksi
parisuhteesta sinkkuelämään
arjen askareisiin, suolapähkinäpusseihin
tuotteisiin, jotka puuttuvat jääkaapista
koulukiireisiin telkkariin
velvollisuuksiin ja vitseihin

Mikään muu ei riitä (paitsi tähtisadeyö)

kuin se että huomaat minut