keskiviikkona

kirjoitin unessa niin kauniin unen muistiin
että äitinkin lakkasi pölpöttämästä
eikä tämä ole runo, tämä on muistio
täsmällisestä unestani, jossa kirjoitin tämän runon:

runosta nousi lintu
harmaa ja sulat sanomalehden kirjaimia täynnä
silloin tajusin, että oli tullut aika käyttää inhoamaani
lintusymboliikkaa
käyttää Eeva-Liisa Mannerin hevosvertuauksia ja kopoti...
lintu oli laskeutunut otsalleni ja otin kurkustani suuren munan
gulp
safiirinkirkas oli tuo lintu, kirjaimet välähtelivät kuin ennustukset kristallissa
se taisteli nuottiviivastoa vastaan kuin aloitteleva tenori
ja tiesin, että minun myös pitäisi unohtaa rivit, leikkikehät

ja että se sallisi minun vihdoin kirjoittaa se oli tullut unessa
eikä minun tarvitsisi enää hävetä.