lauantai 25. joulukuuta 2010

Huojuva talo

Jouluun simppeleitä runoja perhehelvetistä, unista ja rakkaudesta, jotka kirjoitin kierrättämällä Tom Waitsin Marthaa. Kaunista joulua kaikille.










huolettomia me olemme
ja miksemme olisi! Jumala välittää rakastavista, katso vaikka
poltetaan tuo avuton talo
ja katsellaan savun näkyjä kaupungin yllä.

Liekit ehtivät kylille
tappoivat pellot ja parit ja vaunut
ehtivät metsiimme, pesivät koteihimme

 ja kirkkoomme

huolettomia me olemme
kuolemattomia ja ihania
jumalattomia ja kaukana.


aamulla jäätynyt kerrostalo
pukeutuu syntinsä vuoksi tuhkaan


---


Jemmailen totuutta. Joskus ojennan sen sinun käsiisi
katselet sitä ja kääntelet, painat korvasi kiinni ja helistät
kuuluu kummaa etäistä ulinaa
päätät olla viitsimättä ja ojennat totuuden syliini
tuen sen niskaa ja kerron öisin iltasatuja

kun se viimein paisuu isoksi emme
  tee enää muuta kuin vilkuile toisiamme keittiössä
kaikki aikamme kuluu tämän vaativat totuuden kaitsemiseen
ja uljaaksi ja vahvaksi
on jo omatuntomme kasvanut!

---

makaan sängylläni laittautuneena niin kauan
että viimein suutelet minua
ja sammutat valot
    erotiikka on  
            matematiikkaa
 laskin kuinka tässä käy


lepuutat kättäsi päälläni kunnes
et voi enää mitään
availet nyörejä kiireesti
etten ehtisi jäähtyä, vielä

mutta viikkojenkin lämmittelyn jälkeen
   poltan ihosi kuin vain jää voi.

---

Juholle

kun muut bailaavat olohuoneessa
koskettelevat tarjoilua kilpaa, jodlaavat
ja kallistavat
löydän sinut keittiöstä
etsimässä samaa rauhaa.

Tämä on kuin kotibileiden jälkiloimu kuudennella luokalla
missä ihastuneet hämärässä kohtaa

maistavat toistensa juomia ja
tahtovat yhteiselle röökille ilman tupakkaa.

Ei me mennä muiden mukaan. Nostetaan
yhtä pudonnutta haarukkaa lattialta ja
otetaan piirasta illan uunista ulos.

Jos meidän kaltaisten
olisi taivasten valtakunta

ei bileisiin saapuisi kukaan
jäisivät pikkujoulut pitämättä.

Yinit ja yangit, sekoboltsiystävämme
ja me

paitsi ettei meitä riivaa taon raja
vain toistemme janoavat kädet, joet
joka ainoa ruumiin tunto ja sana.

---

Joo hän on tosi vaikea tyttö
paksuine ruskeine hiuksineen ja paksuine meikkivoiteella peitettyine huulineen

tämä ei toki tee hänestä vielä vaikeaa
ehkä se ylpeä askel, sanojen (ja älyn) sointi
viisas kaulakorunsa joka tajuaa paeta
minulle ilkkuvan toppisi uomaan...

!

mutta vaikeaksi tämän tekee jo poiskulkevat pariskunnat
päättyvä ilta laitakaupungin kapakassa
baarin texasilainen kajo joka saa ihonsa tropiikiksi

hehkuva ja kuulas tropiikki
johon parani hukkua kun ilta kävi kylmäksi ja viima veemäiseksi.

Absoluuttisesti ja lopullisen vaikeaksi tämän tekee
tyttöystäväni

ja hänen vertaansa vailla oleva kykynsä
löytää mauttomat levysi ja heikon käsialasi

ja haluttomat heilunnan yömme jonne
katseesi laivana seilaa
 ruskeat silmäsi ja niiden surkea vilpittömyys
alastoman virheeni yllä!

---

Kaikki hilpeät lentosuukkosi

nappaan ilmasta ja rutistan kuin liidokit
suukkosi syljen lavuaariin
kun peräännyt ruskea takki kourassa

naurettavien töittesi pariin
jotta riitaisat lapsemme saisivat lauantaimakkaraa leipänsä päälle.

Tämän huojuvan talon minä hajotin
tuuleen ja toisiin suudelmiin
ehdin minä panna räsäksi
ikkunat ja ovetkin
kylvän kerta kiellon päälle
käärmeitä kynnysmattoon

ettet saatana ikinä tänne
tulis sun duunistas enää takaisin.

---


(I love you can't you see)

jouset soittavat tyhjällä näytöllä

niin tuo digiaika enkelikuorot eteiseen
leivon spelttileipää mutten onnistu
uuni laavoittuu ja itku pääsee;
yhä pauhaavat joulun jouset

oletko vielä siellä
 unohdettujen pitserioiden piirittämänä
junamatkan mahdottomuudessa
kylmässä takissa kulkurin lauluinesi, ystävä

mä olen ainakin varmasti täällä, uunin hukkalämmössä
kitisevässä kiukaassa pakkasilta piilossa

haluaisin kertoa että ostin
luistimet ja olen vikkelä
että pärjään vaikkei kenttää
ole aurattu ja teräni ovat tylsät

että leipäni epäonnistui mutta
muuten olen suhteellisen täydellinen
et ole varmaan lukenut lainaamiani kirjoja, joo
palauttanut olutvelkoja tai
voita minua missään.

Ei sulla niin olisi mitään annettavaa
paitsi Dave Lindholmin albumit,
bongorumpujen kumina ja vaatimattomuus

hei
  
 hei vaan

mä ostin luistimet ja onks toi dave joka laulaa

voi helvetti että kaipaan sinua

     tein tässä spelttileipää
 ja Maria-kulta on tulossa joulunviettoon
onnistui se, on iso ja rouhea ja tosi ympyrä, lämmin kiekko

jota pitelen sydäntäni käsiäni vasten lämmitelläkseni
ja välttyäkseni flunssalta ja taudeilta

  niin
  
        
     keittelen kohta kahvia ja odottelen Mariaa

 hei 
  
   hei





jouset soittavat
soittavat juhlayöhön
yhä pauhaavat kristuksen tähden!
soittavat joulun tyhjät jouset

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti