Puhe itselleni & muutama kysymys

William Carlos Williamsin esipuhetta runoilija Allen Ginsenbergille mukaellen.

Tunsin Auran lapsesta saakka. Hän asui Pikku-Huopalahdessa, ja tapasin hänet usein hortoilemasta yksikseen, sinne tänne säntäilemässä, vauhko katseessaan. Hän oli niin laiha etteivät housut pysyneet jalassa ja ajattelin: ei ole tuosta eläjäksi.
Tänäkin päivänä hänen fysiikassaan on jotakin laiminlyötyä; henkisesti hän taas on vain hyvin sekaisin elämästä. Hän on aina "lähtemäisillään" jonnekkin ja hänellä on aina "kiire", vaikka ei hän oikeastaan mitään tee.
Aura herättää minussa levottomuutta. En usko, että hän elää niin vanhaksi että saisi runokirjan julkaistua, joten hänen kykynsä säilyä hengissä ja jatkaa kirjoittamista häiritsee uskomustani jok'ikinen päivä.
Nyt, viisitoista tai kaksikymmentäkolme vuotta myöhemmin hän ilmestyy näyttämölle vangitsevan runon kanssa. Hän on olemuksestaan päätellen käynyt helvetissä. Matkallaan hän tosin tapasi miehen nimeltä Juho Nieminen, jonka kanssa hän on kokenut elämän hampaissa ja ulosteissa jotain sellaista mitä ei muutoin voi kuvailla kuin miten hän sen kuvailee.

Itse runoilija, Aura Kanerva, on omassa ruumiissaan käynyt läpi näillä sivuilla kuvatut kauhistuttavat hetket! Lopulta ihmeellisintä ei ole se, että hän elää, vaan se, että hän on löytänyt runosta kumppanin jota rakastaa ja toisen rakkauden, jota hän sivuille vilkuillen ylistää.
Sanokaa mitä sanotte, hän todistaa että huolimatta kaikkein alentavimmista kokemuksista joita elämä voi ihmiselle tarjota, rakkauden henki säilyy meissä jokaisessa, jos meillä on älyä, rohkeutta ja uskoa - ja taitoa!

---

Mitään sanottavaa Maunulasta?
Istun sen keskellä ja katselen sitä - ja mietin että mitä helvettiä - mitä helvettiä minä täällä teen - onko se tarkoitettua vai harhaanjohtavaa - kyynelehtivät kerrostalot - betonin kosketus - kuran riippuvuus lahkeesta - epäilyttävää käytöstä - ja männyn tuoksu joka ylittää vielä paskanhajun
Nörtit ja tytöt pakoilevat koulua valvojat kintereillään - älä tule lähelle - me astutaan muuten koiran pissaan - valvojat luovuttavat - antavat kakaroiden mennä - minä - lapset varastavat kiskalta karkkia taskuihinsa - ja kun lumi sulaa -
petos -
minun jääpatsaani paljastuu sen alta
olin täyttämässä lomaketta - sormi yhä tilin saldoa alleviivaamassa - toisessa kädessä - kuulakärkikynän - pureskeltu korkki
kun maailma sortui yltäni - hivenen ikävää ja se lumi ja se kaikki -
vakuutan poliisille että kaikki on kunnossa - hengästyneenäkin talutan - kahdeksan mummoa risteyksen yli -
ja kun vilkaisen tien toiselle puolelle on tuttu baari - tämä kummallinen seutu!
on tuttu baari tyhjentynyt asiakkaista ja lakatuista tammikaluista -
remonttimies vie biljardipallon -
yksi kerrallaan ulos rekkaan -
viimeisenä tietenkin kahdeksikon
sitten oluthanan -  läjän alusia
kultakellon
mikrofoni vaikenee viimein Autiotalosta -
muutama mies hämillään ulkopuolella
lakki kourassa - itkevät -
katselevat kun kaunis lähikapakka -
kuljetetaan hellästi ruumisautoon -
huomaan kevään olevan jo pitkällä -
toukokuu kuivattaa ravan
uskon olevani romanttisessa komediassa - kun kävelen kadun päästä päähän -
filmille sijoitetaan hyvin myynyt - klassinen balladi - vuodet vierivät ja kohtaus päättyy siihen
- että olen unohtanut rakkaani -
kunnes hänet taas yllättäen kohtaan - seuraavassa kadunkulmassa
- niin, ei mitään järkeä -
ennen lopputekstejä huudan jumalaa -
 Maunulan Jumalaa! - istahdan paikalliseen kahvilaan josta tuttavamiehet
ovat jo menneet -
juuri ja juuri he viime vuonna kehtasivat tavata - suuta kuivasi ja ikenistä lipsuivat tekohampaat - vaimo kotona ompeli viimeisillä voimillaan herroille kuolalappuja - niin -
nyt ei heitä näy - kuolivat keskenään - myötätunnosta -
mitä helvettiä minä täällä teen - parodioin sotkua ilman yleisöä, lukijaa tai solmua
- kirjoitan itseni sulkeisiin -
- kunnes lakkaan näkymästä -