Tulin juuri Utulasta, nimensä veroisesta kylästä jota suuri Saimaa kutittelee. Juhannus oli mukavan raukea. Yhden päivän pitelimme hellettä, toisen sadetta. Teimme kaikkea sitä mitä juhannuksena on vuosisatoja tehty, uimme hyytävässä järvessä, saunoimme ikivanhassa puusaunassa, ihailimme kokkoa ja valoisaa yötä, hätistelimme hyttysiä ja grillasimme perinteiset sallitut luomumakkarat (hyvää oli, ellen olisi ollut ähkynä jo avokätisestä tarjonnasta: söin ainakin kaksi suklaakeksipakettia, rutosti perunaa, kasvispullia, kuusisataa lasillista viiniä, monta pulloa YKKÖSolutta, täytekakkua, meren antimia, kahvia, teetä, karkkia, lisää perunaa, kasviksia, pikkuleipiä...). Tullos lenkki-innostus, jota olen odotellut koko elämäni.
Onnistuin kuitenkin ottamaan muutaman varsin melankolisen kuvan ja videonpätkän. Remahdin nauruun ne nähdessäni, eivät kerro todellisuudesta juuri mitään. Draamaa ja räjähtelevää actionia sisältävä video on tässä:
Anni tahtoo saada sut takaisin
Heräsitko samoihin uniin?
Astuitko kuistin ohi?
Pitelitkö puhelinta kädessäsi
ja havahduit kaiken mielettömyyteen?
Olivatko petivaatteesi puhtaat ja kovat
kuten minun vieraanvaraiset isäntäni vaativat?
Laittoivatko he hyttysverkon paikoilleen
koska sinä kaupunkilainen et osannut edes tätä?
Olitko yksinäinen seurassa
ja onnellisen hämmentynyt kun kello kääntyi aamuksi
ja valo ei pannut maate?
Oliko helpompi mennä pimeään,
pölisevään huussiin
kahden viinatuikun jälkeen?
Onko olosi kohentunut
viimenäkemältä?
Onko sukusi riitaantunut?
Vihaatko seinän takaa kuuluvia huutoja?
Löitkö seinään hiljaisuuden toivossa?
Rauhoittiko katkuinen kokko
koko häkissä parveilevan perheesi?
Oksettiko sinua kaikki vitusti liikaa ryyppäävät ystäväsi?
Lähtikö kukaan maistissa ajamaan?
Soititko kitaraa, lauloitko?
Tartuitko kirveeseen ja hakkasit halkoja?
Tartuitko kirveeseen?
Kävitkö suihkussa heti kun saavuit kotiin?
Löysitkö taskusta kuvani?
Irrotitko sen hitaasti tarrasta ja laitoit lompakkoon?
Heititkö kuvani roskiin?
Ja kaivoit lompakon hätkähtäen takaisin?
Nostitko puhelimen jälleen käteesi?
Rukoilitko rauhaa vai jumalaa?
Pidätkö koskaan kestejä kutsuaksesi minut sattumalta luoksesi?
Esitteletkö silloin uuden heilasi?
Jätäkö minut yksin huoneeseen?
Kuuletko huutoni hälinässä?
Kantaako se kokon rähinän yli?
Tulisitko luokseni enää tähän aikaan kylään?
Muistaisitko pyyhkiä multaiset jalkasi?
Antaisitko koskaan anteeksi?
Ville, Riihimäki, edesmenneen mummon asunto. Skoda.
- joo et oo vittu lähössä tossa kunnossa ajamaan
- mitenniin, kato, mä oon juonut tästä pullosta nää.
- pohja näkyy vitun idiootti
- en oo juonu mitään ennen tätä
- no mitäsä käyt hakee
- eiku ihan pien juttu mä käyn hakee röökit ja sit mun puhelin unohtu
- hei hei hei älä viitti, tää ois niin nyt tyypillinen juhannuskännikolari
- anna mä nyt lähen
- eiku sä et lähe minnekään
- minähän lähden, mitä täst on, kaks kilometrii
- hae puhelimes kävellen!
- se on jätetty
- häh?
- älä sinä Jarkko nyt ala sielt huutelee
- se on jätetty
- se haluu kruisailee sikskö?
- nii
- hei te jauhatte molemmat nyt ihan täyttä paskaa, heippa
- ville pliis oikeesti, tuu kattoo matsii, tuu kattoo matsii
- ei siel oo matsii
- on ... formulat
- heh heh
- toi oli aika köyhä Jarno
- no tuu itte hakee tää jätkä, sil on jo moottori käynnis
- kylmä kuulen, mut must tuntuu et sen on käytävä se läpi
- mikä
- no se ero
- joo. Just. Mee sit vittu. Moikka.
- Moido. Nähää koht.
- Hae mulle Ankkurilt se älpee.
- Ankkurilt?
- Poikkeet matkal. Mara tietää, kysy tiskiltä.
- No on oltava vähän hiton poikkeuksellist matskuu.
- Siin on Fredi: puhu hiljaa rakkaudesta...
- Voi ny helvetti.
- Kiitti.
- Noni. Moi vaan.
- Take care.
- Jep. Mä oon ihan kohta takasin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti