Pentti Saarikoski on saanut yhden painoksen taivaaseen vaimonsa kirjoittamasta elämäkerrasta Kilpikonna ja Olkimarsalkka.
Mulla on hetki aikaa Tuula.
Ihan ensimmäiseksi Hansa.
Hansa. Sä olet kirjoittanut sinun kohmelokielelläsi, että mut piti joka päivä hakea Hansasta. Kuule, ei se mitään hakemista ollut. Tämä on hakemista: tullaan sisään ovesta ja otetaan sellainen Tuulaliinailme näin ja ohjataan hellästi käsi olkapäälle, Penttii, nyt mentiin.
Mutta ei kun sinä tulit itse aina baarin kautta. Laitoit valkkarilasin pöytään niin että kilahti. Mun oma vaimo.
Sinä olet muutenkin kukittanut koko stoorin kuin jonkun kuuskytluvun villaneuleen. Siis ... seitsemän kertaa viikossa hait mut Hansasta. Kirjoitat: uusi nainen aina sylissä koska Pentti yksinkertaisesti rakasti suudelmia.
Se on totta. Sen voi jättää. Pyyhi yli kohta "aina töistä..." niin että seitsemän päivää viikossa kävit töissä? Kuule, enintään neljä kertaa, muuten istuit reidelläni tässä näin.
Enkä minä niissä helvetin kummallisissa kirjallisuusmatineoissa aina ollut niin laitamyötäisessä kuin jo ensimmäisessä luvussa kirjoitat. Kivaa on varmasti ollut tätä kirjoittaessa.
Olin vain niissä, missä oli nuorta kulttuurirahvasta. Nuoria kohti piti kävellä aina keskisormi valmiiksi pystyssä ja sanoa, ettei niitä kukaan selvinpäin halua nähdä eikä niitä itseasiassa muuten näekään, kun ovat aina jossain Hesarin kabinetissa keskenään puhumassa latinaa ja muita kuolleita kieliä jotka kiihottavat sellaista sakkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti