Kynttilä Lena Zavaronin muistolle

Lena Zavaroni oli ensimmäinen rakastamani laulaja. Äitini, jolla on maailman paras musiikkimaku, soitti häntä ajomatkoillamme. Ja jos ei soittanut, olin turvaistuimessani murheissani ja kiukkuinen. 

Lena oli lapsitähti, ennen kaikkea. Vaikka hänet puettiin nukeksi ja hänet laitettiin laulamaan aikuisten naisten lauluja, ei kukaan pystynyt muokkaamaan ja peittämään hänen isoa, isoa ääntään, joka oli niin typerryttävän ammattimainen että hän sai top kympit ja tenavatähdet polvilleen. Hän oli kymmenen, kun hän painoi sydämeensä ja ymmärrykseensä sellaisten kappaleiden sanat kuin "End of the World" ja "Ma', he's making eyes at me".
On pelkästään surullista, että ne, jotka nykyään muistavat Lenan muistavat hänen sairautensa; piinaavan, pitkän ja tuloksettoman kamppailunsa sekä anoreksiaa että masennusta vastaan.
Kuuntelin Spice Girlsejä kun Lena haudattiin maan lepoon, joten minun muistoinani tulee aina olemaan hänen voimakas äänensä, ei surkea kohtalonsa, josta voitte lukea toisaalta.

Juho oli löytänyt joululahjakseni Lenan toisen levyn, "If my friends could see me now":n Sitä voisi kutsua sankariteoksi. Sitä levyä en ole löytänyt mistään, enkä juuri levyn kappaleitakaan internetin kylläisestä maailmasta. Äidilläni se oli, olisi ehkä pitänyt kysyä ensimmäiseksi häneltä... joka tapauksessa, kun laitan levyn pyörimään, nautin jälleen suosikkikappaleistani, joita en ole kuullut ainakaan kahteentoista vuoteen.

Kymmenvuotias Lena ja menestys. Ensimmäinen ja edelleen ainoa lapsitähden levy Englannin top kympissä. Myös Suomessa levy nousi seitsemänneksi ostetuimmaksi ilmestyessään.

Tuskin hän tunnisti
yhdestäkään kannesta itseään. Tässä ylimeikattu kasari-Lena. Viimeiseksi
jäänyt levy.

Pullukasta lapsesta ihanaksi hoikaksi Lenaksi! Kusipäät.