Vanhemmat olivat lähettäneet heidän mukavanhaluisen ja levottoman poikansa kylän zenmestarin luokse. Zenmestari kieltäytyi opettamasta poikaa, ennen kuin tämä olisi elänyt hetken tiukkaa luostarielämää.
Pojan oli noustava varhain harjoittamaan zazenia, syömään pelkästään riisiä ja merilevää ja hänen oli pysyteltävä luostarin lähistöllä.
Aamulla poika valitti:
- Mutta opettaja, ihminen tarvitsee unta!
Päivisin hän valitti:
- Opettaja, ihminen tarvitsee kunnon ravintoa syödäkseen!
Eräänä iltana hän sai kurillisesta elämästä tarpeekseen ja meni opettajan puheille.
- Kuules nyt mestari. Ihminen tarvitsee vapautta.
Opettaja vastasi tähän verkkaisesti.
- Nyt sinä sen huomaat. Mutta kun tulit tänne, olit unohtanut sen kaiken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti