Maunulan Deekufestarit ja muita runoja

kipeää runoutta jota paisuttelen

Vuosituhannen rakkaustarina

Kerroin ystävättärilleni:
olen rakastunut Runoilijaan
joka kirjoittaa pelkästään minusta

Tuossa on nimeni! Tuossa hiukseni ja katseeni, tuossa!

vaikka tiesin valehtelevani
olithan aiemmin sanonut
ja sanoit aina:

Ei. Ei tämä kissa kuvaa sinua
muistutathan pikemminkin

apinaa

Ja ei. Tämäkin on kirjoitettu
vuosituhannen alussa. Oli kevät

(korrekti viittaus toiseen naiseen)

Lopulta kirjoitin kuin hän. Katkoin rivit
unohdin tunteet
ja runon lopussa

unohdin runoilijan.

---

Maunulassa on Deekufestivaalit.
S-Marketin takapihalle on kerääntynyt
kämmeniään tuijotteleva hyypiöjoukko
keskimittaisia miehiä ja miehisiä naisia
kukaan ei vielä juo sillä ohjelmalle annetaan tilaa
esimerkiksi Rape
potkii palloa
Anu, Rahikainen ja Eero
kyttäävät kaupan ovella
josko teinitytöt hakisivat niille viinaa.

Ellei minulla olisi huumorintajua en tiedä miten kestäisin tätä

minun rakkaani pyöräilee juhlakansan ohi

ja minua itkettää häpeästä

että asun täällä vitun pohjoisessa

että jokainen kotimatkani

näihin kolmannen kansalaisen kerrostaloihin

on kuin kahlaisi mätäjoessa

johon pulleat perhosentoukatkin

ovat itsensä ymmärtäneet hukuttaa

---
2

Maunulassa on Deekufestarit
ja minun rakkaintani hävettää
hakea minua kolmannen valtakunnan kodistani
ja minä seison alamäen pissavanassa
ja poskiltani putoilevat
pulleat perhosen toukkalapset

---


kerrostalon punaisista kaiteista
toimimattomista hisseistä ja kellarin hajusta
hilseilevästä metallista ja huutavista seinistä
pyromaanikavereista ja kehitysnesteestä
Mellunmäestä ja Kontulasta
leikkikentällä iskän lähtijäisjätskit
pöydällä OTA TÄSTÄ ILMAISEKSI tai MARKALLA LÄHTEE
poltetuista silloista ja sinisistä illoista
niistä on pieni tyttö tehty

---

Haen ujosti seinään nojailevan puoliverisen fillarini.

Yö venyi pitkäksi. Ikkunan alla vaatteet

Pyöräni ei sano mitään vaikka tietää

tänne palaa en koskaan enää.

---

pelkästään kipeää runoutta

tämä on vain kysymys
kuinka paljon surua täytyy nähdä kasvaakseen kirjoittajaksi
ja kuinka paljon kirjoittaja voi sitä kantaa
ennen kuin aallot heittävät laitojen yli
ja hukuttavat hänet kyynelmaljaan
tämä on vain kysymys
miksi todennäköisyys
ei kompastu itseensä ja kiharru kuin puhelinlanka
ketä muka piinaisi
köyhä kuningattarena?

---

Hoidan kuolevia. Hoidan pysyvästi väärään asentoon kuolevia.
Hoi-hoitaja!
Auta minua!

Värähdän kauemmas:
luoja saatana
kun en tahdo
    edes koskea