Oheen lisäämäni kollaasikuva on huonolaatuinen, sillä en löytänyt sitä enää koneelta, vaan otin kuvan printistä.
Se, että ottelen itsestäni balettikuvia ja printtailen niitä saattaa minut tietenkin outoon valoon...
Outoja ovat olleet viimeiset runoesiintymisenikin. Heiluin Helsinki Poetry Connectionin joukkueessa Kirjan Aika-festivaaleilla Hämeenlinnassa, Runoparturi-häppeningissä, jossa ihmisiä arvattavasti parturoitiin samaan aikaan kun meikäläiset lausuivat tekstejään. Vaikka ajatus tuntui ennen esiintymistä vähän pömpöösiltä ja kaukaa haetulta ja yleisön vähäisyys huolettikin, pitivät arvon lausujakollegani huolta illan hienosta tunnelmasta. Esimerkiksi Erkka luki Kososesta kertovia novellejaan (onnistuin löytämään vain yhden) ja osoitti pidemmänkin tekstin toimivan ääneen luettuna - mitä en tietenkään kyseenalaista. Mutta jos esittäjä haluaa nauttia rikkumattomasta hiljaisuudesta, vaatii se erityistä taitoa, jota en tarkemmin osaa eritellä.
Toinen HPC-esiintyminen oli Sarjakuvamessujen yhteydessä Pub Henry'sissä. Siellä kanssani esiintyivät Lasse Hauerwaas ja Jussi Wahlgren, joiden kreisiosasto upposi paremmin yleisöön kuin minun pikkuisen sisäänpäinkääntyneet draamarunoni. Kaksi suomalaista sarjakuvataiteilijaa piirsi samanaikaisesti fläppitaululle omia näkemyksiään runojen tapahtumista. Wahlgrenin eroottisvoittoisen runon aikana taululle syntyi esimerkiksi seitsenkyrpäinen mies. Tyypillistä.
Tänä iltana Runeberginkadulla pyörii taas Kiiski Open Mic, johon minullakin alkaa olla pikkuisen kiire. Valitettavasti runoni kärsivät edelleen sisäänpäinkääntyneisyydestä. Tällä hetkellä esim. juurikin tuskainen kärkitossuilla pelleily tuntuu paljon helpommalta kuin intiimin säkeen kirjoittaminen. On niitä silti muutama. Niiden kanssa tosin sopisi jokin surullisempi kuva kuin tuo maaninen balleriinairvistykseni. Vaikkapa kuva tytöstä, joka katsoo ikkunasta sateeseen. Tai muuta sellaista paskaa. :)
Ja miksei minulla ole mitään sanottavaa Runokuusta?!
Niin, miksei!
Runokuu oli hieno. Rakastan Runokuuta.
Seuraavana Kirjamessut. Sinne. Syksyn runokirjoista voisin suositella ainakin Risto Oikarisen Väriöppia, Aki Salmelan Vanitasta, Heli Slungan Orjan kirjaa ja Miki Liukkosen Elisabetia.
------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuusi on laskostanut hameensa
syksy tulossa
yksi ainoa tammi
ja minulla antamiksi
vain nämä vanhat runot
-
Et sinä ole minun
pyydän anteeksi ja lähden kotiin
en tiedä mitä tekisin siellä
johonkin se oli laitettava
jotakin sillä tehtävä
puuhattava
-
Tiedät kyllä kenen säikeitä lainaan
olet ainoa, joka tietää
saatat huomauttaa asiasta
huomautat asiasta.
Olet ainoa joka tietää
kuinka kipeät jalkani ovat
illan tullen töiden jälkeen
saatat tietää
et huomaa asiaa
-
Sijasin vuoteen
levitin kylpypyyhkeet
on niin hiljaista nyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti