Hesarin juttu kannelmäkeläisestä Jari-Pekka Hietsillasta (tags: ei sosiaalipornoa)
Ylempänä linkkaamassani jutussa ei sinällään uutta auringon alla, mutta toimittaja on tavoittanut paljon oleellista syrjäytymisestä. Joskus eleettömyys vie viestin yhtä hyvin perille kuin alleviivaava hätäsanomakin.
Omaa nuoruuttani juttu sivaltaa siinä määrin, että harrastukset oli meilläkin aina lopetettava kesken, kun vanhemman rahat eivät enää riittäneet tai sossusta ei tullut enää lappua. Tämän karusellin pysäytti lopulta eräs urheiluvalmentaja, joka ei enää kestänyt teini-ikäisen selityksiä jossain vaiheessa ilmestyvistä maksusitoumuksista. Hän antoi minun käydä tunneillaan ilmaiseksi, hankki kamat päälle ja piti huolta, että myös saavuin paikalle. Treenejä oli noin kuusi kertaa viikossa kolmen vuoden ajan, ja noille ajoille myös nykyinen yleiskuntoni kumartaa. Harrastin wado ryu-tyylisuunnan karatea, jossa jalkatekniikat olivat suuressa roolissa, kuten myös luonnollisesti nykyään harrastamassani baletissa.
Sille, miten kaikki pienituloisten perheiden kakarat saataisiin mielekkäiden harrastusten pariin yhtä lailla kuin maksukykyistenkin, minulla ei ole vastausta, mutta pyörittelen melko varmasti tässä yhtä ratkaisun avainta.
Eikä rahanlähteen välttämättä tulisi olla sossupohjaista, vaan peräänkuuluttaisin ehkä joidenkin urheiluseurojen yhteiskuntavastuuta (tai sitten seurojen toiminnan helpottamista olisi kiireesti ajettava. Esimerkiksi Helsingin lähiöissä on vapaana hirveä määrä kivijalan liiketiloja, jotka soveltuisivat pienellä rempalla liikuntapaikoiksi). Toki toivoisin tiettyä solidaarisuutta meitä aikuisiakin kohtaan: mun tanssitunnit on järkyttävän kalliita (ja silti pääkaupungin halvimmat), enkä usko voivani niitä tulevaisuudessa opiskelijana maksaa. Mutta siihen hätään tulevat varmaan yliopistojen ja korkeakoulujen omat kuviot...
Lopuksi on vielä pakko linkata tämä typerä ja lattea teksti, joka kyllä osoittaa, että nuori kokoomuslainen on kyllä ollut puolueen kokouksissa kuulolla ja muutamaan erittäin napakkaan omaankin ajatukseen on kapasiteettia, mutta että kokonaiskuvasta ei kyllä olla mitenkään hajulla. Sen ovat mua fiksummat kommentoijatkin osoittaneet: http://www.kokoomusnuoret.fi/ei-lisaa-rahaa-syrjaytyneille/
Kuten jo epäitsekkään valmentajani toiminta osoitti, hyvinvointi lisää hyvinvointia.
Maksan nykyisenä työssäkävijänä mielelläni verorahoja mielenterveyskäyttöön ja nuorisotyöhön. Ah ja voi kun ne toimisivat vielä paremmin.
PS. Monet Perussuomalaiset ovat ajaneet voimakkaasti varoja nuorisoliikuntaan. Tämä hyvä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olen tähän mennessä antanut nuorten juosta ilmaiseksi treeneissäni, mutta nyt ei enää omat rahat siihen riitä eikä seura/piiri/liitto valmennustani mitenkään tue, joten 150/vuosi. Harjoituksia 3krt/viikko ja halukkaille pienessä ryhmässä neljäs. Kukaan ei sen takia jää pois paitsi ehkä jos on äärimmäisen pihi. Hintoja ovat pudottaneet myös muut tahot kun huomasivat ettei ketään enää käy. Jotkut otti jopa 40€ kuukausimaksua kerta viikossa valmennuksesta joka on törkeä summa lajissa, jossa ei välineet maksa juuri mitään. Ja tuo ei sisällä kisoja eikä mitään. Sen valmennuksen laatu ei ollut edes kovin korkea, koska se oli sellaista liukuhihnatoimintaa isolle porukalle, ei yksilöllistä.
VastaaPoistaTosin se miksi nuo maksaa kiltisti mun ryhmä on alempaa keskiluokkaa tai vauraita työläisiä eli just niinku joku tyypillinen kansalainen mitä päättäjät kuvittelee kaikkien olevan mut ei sitten ole. Ite oon koko porukan köyhin. Yksinhuoltajuuttakin on meillä olemattomasti mikä tietysti sinkkuvalmentajan kannalta ikävä asia, mutta nyt menee jo aiheen ulkopuolelta.
Olen haaveillut että hakisin maahanmuuttajat Kongosta harjoituksiin ja antaisin heidän käydä ilmaiseksi. Mutta haaveeksi on vielä jäänyt kun olen niin laiska ja se vaatisi hieman enemmän venymistä itseltä. Muutenkin menee kaikki vapaa-aika valmennusharrastukseen.
Mukava kuulla että olet tyytyväinen jälkeenpäin tuohon valmentajan uhrautumiseen. Itse en siihen pysty, ei ole autoa. Reppuselässä tai tarakalla on hankala ketään kuljettaa. Lenkillä olen kyllä joskus tarjonnut tuulensuojaa. Ja kannustan ihmisiä kimppakyyteihin tai juoksemaan harjoituksiin ja takas, melko vaihtelevalla/kehnolla menestyksellä. Joillain on se sisäinen polte urheilla, että tekevät mitä tahansa, sellaiset lapset ja nuoret on valmentajan kannalta mukavia. Tulivatpa mistä yhteiskuntaluokasta tahansa. Ja siihen kun vielä lisätään persoona joka ymmärtää elämää laajemminkin eikä vain putkiaivoisesti massa-ajatellen niin johan on hienoja urheilijan alkuja. On niitä muutama.
Sähköpostilla lähinnä yritän joitain laiskimpia ja vanhimpia painostaa tiettyihin harkkoihin ja myös yksin tekemään, ymmärtämään omaa parastaan ja hellittämään hetkeksi esim lukioiden minuuttiaikatauluista urheilulle uhrautuen varsinkin kun täysin varmasta lähteestä hiljattain kuulin että se nykyajan kiihkeätempoinen ja stressaava oravanpyörämäinen lukio-opiskelu on lähinnä jonninjoutavaa facebook tilan päivittämistä... Saahan niin tehdä mutta voisi olla samalla korrektia luopua muiden ja itsensä pettämisestä että muka opiskelee aamusta iltaan niin ei jouda lenkille.. Kuten jotkut lapsukaiset saattavat yrittää.
Mutta mielenkiintoinen aihe ja täytyy vielä todeta että kyllähän tuo persujen ajatus on hyvä joskin olisin ajamassa rahaa vielä enemmän aikuisten liikuntaan. Todella ikäviä tapauksia on omassakin kaveri- ja tuttavapiirissä ollut jotka olisi ehkä voinut estää jos olisi pohjimmiltaan liikunnallisen mutta siitä työelämän paineissa vieraantuneen ihmisen saanut huolehtimaan itsestään esim kuntoillen.
AN (nimikirjainkaima aukeasta)