Elämänvihaaja

Sairaalaseikkailuni Berliinissä sai minut taas muistamaan kuinka rakastankaan elämää. Mutta se sai minut myös muistamaan, kuinka katkeransuloisesti, salaa ja ahnehtien vihaan, vihaan maailmaa kuin d.a. levy konsanaan (nimen pienellä kirjoittaminen sopi hänelle).
Sairaalassa Berliinissä tuojottelin taas televisiota, missä jalkapallosta hullaantuneet saksalaiset repivät toisiltaan päitään irti ja amerikkalainen laulajatar yritti näyttää yhtä hyvältä kuin ämteeveen musavideossa. Jalkapallo sinällään on minusta hieno ja mielenkiintoinen laji ja käsittelemätön filosofian aihe, joka yhdistää, peacettaa ja kuohuttaa mukavasti meitä naurettavien valtionrajojemme ulkopuolella.

D.a levy kirjoitti paljon aiheista, joista menen itsekin poikkeuksetta raivon valtaan; en esimerkiksi siedä supermarketteja. Menen niistä aivan tolaltani. En kestä katsella halogeenilamppujen alla laiskottelevia kilometrihyllyjä täynnä pilaantuvaa, myrkytettyä & sekä toki laadukasta ruokaa, joka illan suussa kärrätään hautausmaalle rautalukkojen taakse. Tämä yltäkylläisyys ja valinnanvapaus raivostuttaa minua. Tämä, tämä helvetin tehoteollisuus jonka maksimointi suistaa maapallon raiteiltaan ja joka orjuuttaa, näännyttää, tuhoaa ja kuluttaa jos ei lopulta koko planeettamme niin ainakin puolet siitä.
SUPERMARKETIN SUTRA on runoilija d.a. levyn sutkautus länkkäritodellisuudesta, joka kertoo kaiken oleellisen: pyhyys on kulutusta.
Pyhyys sen sijaan on jännä hippilisä, jonka voi rentoutuakseen palauttaa mieleensä ennakkoon maksetussa hot- tai birkhamijoogassa. Voit myös ostaa valkean antroposofisen puuvillatopin, jotta pyhyyden look olisi täydellinen - tämän jälkeen kaikki on unohdettavissa.
Tämä raivoaura saa minussa välillä sellaisen otteen että oksat pois. Ja se näkyy runoilussa päättömänä kananjuoksuna. En käyttäisi vihastani sanaa tehokeino vaan pikemminkin sisältö. Tällä hetkellä, itsekseni hummaillessa, koitan opiskella järkevää inhonilmaisua, joka tehoaisi kuin Tiibettiläisten aseeton ja passiivinen sodankäynti. Katsotaan, miten käy, tässä berliiniläisrunoutta:

aloitan sakkolapun allekirjoittamisen väärältä puolelta

hetken kiersin kaupunkia kolikoitta
olen tuulena tullut, olen polizein käteen juuttunut sateenkaaren värinen hiusspray
- joku on piirtänyt seinään kakan
ja nyt tila
ei mene kaupaksi.

Kakka pysyy mutta
kaupunki murenee ja muuttuu ahtaaksi

Berliinin televisiotornissa näkee kierroksen ilmaiseksi, toinen kierros maksaa hedelmästrudelin verran
massagea tarjotaan 360 asteen elämyksessä
olen tuulena tullut, en pyöri (pysähdy)
allekirjoitan pilviä

Haluan kaupungin.
Haluan lintuperspektiivin tumun.
Haluan järjen. Kuoleman.