tuliks tää nyt mulle yllätyksenä
mä olen kuitenkin hysteerinen
sellainen huijui
tai sellainen
ett' mä uskon astraalikehoon ja
mun kruunuchakra on niin voimakas
että mun päässä on koko ajan
tiimarin kiiltävä muovitiara
tuleeks tää mulle yllätyksenä
tää tappio
no ei
prinsessa ottaa pari askelta rollaattorin tieltä
niin jo jää hämeentielle muodikas
taikina suolia
se on muiden tappio myös;
monien vakioveikkaajien, jotka sanoo et jo mun tähtimerkkien
nouseva kala,
laskeva neitsyt
mukaan mun täytyis olla jo hullu kuollut
tai hullu tai kuollut
mut ei, ei tä tullu mulle yllätyksenä
mut ei se tullu muillekaan.
ja eräänä päivänä kun mä hapuilin jouluvalojen sähköjohtoa
niin mun kädessäni ollut kuulakärkikynä
osui suoraan pistorasian silmään
ja lumienkelin aalto pamauttaa multa aivot seinälle
ja oliks tääkään yllätys
mut en mä kuollu vaikka mä olinki ihan sairaan kuollut
mä, mä heräsin
miks mä koskaan suostuin muuttamaan sun kanssa myllypuroon
miks mä koskaan uskoin siihen että ihmisestä tulisi onnellinen
ilman että se tavoittelis unelmiaan
miks mä koskaan uskoin että mun elämäni ei kohtais loppua
anopin kirvelevistä tsoukeista vaan paljon pahempaa
miks mä koskaan halusin kenenkään lukevan tabermannia mun häissä
no nyt se on kuollu
oliks sekään nyt mikään yllätys
ja kuule hei: mä olisin voinut kosia renny harlinia
mä olin nuorena malli, mut onkse mikään ihme
kun mun vanhemmat oli molemmat yli metri seittenviis
miks mä koskaan uskoin mun onneni kestävän
miks mä koskaan uskoin saavani sähköiskun aijemmin
miks mä en koskaan tajunnut et lotus on palannut formula ykkösiin
miks mä en koskaan tajunnut et ne oli olleet siellä aijemmin
miks mä uskoin aijemmin lottoon ja totoon enkä koskaan ennustanu hungaroringiä
okei, tappio on tullut, mut onks tääkään kenellekään mikään yllätys
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hauskaa että olet onnistunut säilyttämään välittömyyden ja vallattomuuden runoissasi. Itse en ole tuohon pystynyt, yrityksistä huolimatta.
VastaaPoista