perjantai 23. heinäkuuta 2010

Saastaisen, arkisen mielen runoutta

lasken aina kaapissani olevien nachopussien määrän
jos summa on alle kahden
ostan kolmannen
katsos kun minä rakastan dippailua
ilman jalopenoja eläisin iltani yksin

ilman rouskuvaa maissia
ilman guacamolaa
suupielien juustonestettä
ilman kiristävää chilin huomiontarvetta
olisivat heal pointsini alhaiset
olisivat tv-elokuvat mykkiä
ja jääkiekko-ottelut tenniksen ATP-turnauksia

ei olisi jumalia ei globaalia maailmantaloutta ei presidenteille hymyileviä ystäviä ei rasvaisia kaukosäätimiä, banaanivaltioita riistäviä nälkäisiä länkkäreitä...
ilman nachoja olisin nolla-nolla
ilman sinua jatkaisin mässäilyä
ilman sinua antaisin niiden olla

nyt sydämeni paikan
on vienyt kulho suolaista

upotan käteni tirskuvaan
ja etsin pohjasta aivolohkojen sattumia

---

mulla on muuten kukkatippoja ja antroposofisia kääreitä
mun levottomuuteen mä nautin annoksen sinistä väriä
henkinen tasapainoni vaatii tuoksulyhtyä
ja sitruunamehua tuleviin sairauksiin

elämää elämän jälkeen ja mitä varmemmin
kuolemaa kuoleman jälkeen.

Et oo ollut pitkään aikaan facebookissa
kenestäkään muusta mä en uskoisi tätä
mutta sä olet jamaicalla
heiluttelet naisia
puhallat vuvuzelaa auringonlaskussa, päivität
kun kerkeät, puhut darraa

Trungpa kirjoittaa Shambalasta - paratiisista
saatekirjeitä elämänsä onnen menettäneille
mä suosittelen tätä
tää muutti mun elämän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti