siis voi nyt se on tapahtunut!
mitä mä teen jos mä joudun vaikka sairaalaan joku päivä
et hei pitäkää mun vauvasta huolta se
on tuolla parkkipaikalla rääkymässä niissä
brino-rattaissa, brix eiku duplo?mä aina katon sääälien kaikkii vittuuntuneita
vauvaperheitä bussissa/ junassa kun niille on tullut sairaan ruma vauva joka huutaa
ja huutaa ja huutaa kerran mä olin iteki jokerissa
ja paloheinästä leppävaaraan yks vauva (intialainen)
huus oikeesti koko kehä ykkösen niin kovaa ett
yks vanha nainen nous seisomaan siihen keskikäytävälle
ja huusi et vaienna se kakara...
teki mieli itekki huutaa mut mähän oon tällainen urbaani nuori
joka äänestää vihreitä ja on solidaarinen ja silleen
mut mitä mä teen!! täytyy kertoo pomolle, voi ei ihan sairaan kauheet.
en mä voi pitää tätä
eiku en mä voi tehä aborttii, vähän se kuullemma sattuukin
mulle jäis elinikäset traumat ja mä masentuisin
tai sitten mut potkitaan koulusat poiss tai hesestä
en mä vois ikinä kertoo mun faijalle se on niin huono isä ei sille vois
viedä vauvaa hoitoon kun se napsahtais
voi ei½!!"
voi ei
täs
on
nyt
neljä
viikkkoo
aikaa päättää
että mitä me
tehdään. Lähdetäänkö me niihin
hedelmöityshoitoihin. Olemme odottaneet
lasta kolme vuotta ja pitäneet kiinni siitä, että luomuna
yritetään. Minä ja mun mies, me uskotaan vahvasti siihen, että
jos ei tule, niin sitten ei ole tarkoitettu. Rakastan miestäni yli kaiken
ja hän rakastaa minua. Olemme sitoutuneet ja olemme juuri muuttaneet
tilavaan kaksioon. Rahasta on tietenkin aina murhe, mutta näin suuren asian kohdalla emme halua ajatella rahaa. Lapsen teossa tai kanssa ei voi säästellä tai toisaalta tuhlaillakaan. Aika on minua vastaan, monet ovat sanoneet, että olen jo kovin vanha ensisynnyttäjäksi, 34. Menin mieheni kanssa naimisiin kolmisen vuotta sitten, että jos lasta oltaisiin ryhdytty sitä aijemmin yrittämään, niin eiköhän suku olisi saanut jonkun hömpötyskohtauksen aviottomasta lapsesta ja niistä kuuluisista riskeistä, joissa mies lähtee karkuun ja nainen maksaa taas aivan kaiken. Ja sen jälkeen ollaankin yritetty! Sitä yrittämistä, joka ovispäivä, 24/7, seksin harrastamisesta ylipäänsä on tullut kättelyäkin tunnekuolleempi rituaali.
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
siisti ääni joka vaan vyöryttää juttuaan. tulee mieleen joku odotusaulassa odottava neuroottinen naistenlehti.
VastaaPoistavärit on tässä ihan perseestä. yritin monta kertaa muokata sitä tavalliseksi (alun sekoilukokeilun jälkeen).
VastaaPoistayritänpä uudestaan
No nyt onnistui kaikki muu mustalla paitsi tuo yksi vaipanpunainen kohta. Mitä ihmettä, ehkä sen vain on oltava tässä.
VastaaPoista