666

Kun menen työkkäriin kaksikymppisenä
minulla on vuosien kokemus todistetusta ansiotyöstä
ja mittaamaton määrä kopioita hygieniapassistani
jonka alkuperäinen kuva on hieman haalistunut

olen aloitekykyinen, asiakaslähtöinen ja atk-taitoinen
ja minulle kelpaa mitä huonoin.

Kun menen Kelaan
minulla on niin paljon tositteita ja liitteitä
ja niin hienot vaatteet ja käytöstavat
että luukun takana nainen
tulee hulluksi ja soittaa kierroksen automaattipuhelimen serenadia

hän ei nimittäin kestä tällaista onnea,
on ollut vasta kymmenen vuotta töissä tässä pisteessä.

Kun menen sosiaalitoimistoon
kerron maahanmuuttajille löytämistäni kielitaitoa vaatimattomista
hyväpalkkaisista edustustöistä
sairaille ja vanhuksille jaan luomuhunajaa, kukkia ja shekkejä

ja päätöksentekijälle tiedotan
että päädyinkin heidän pyynnöstään nostamaan vain lisää opintolainaa.

Kun pankkiirini kuulee tästä, häntä itkettää mutta
kerron voittaneeni lotossa miljoonan ja maksavani kymppitonnin ensiviikolla
siis kaiken, mitä jouduin nostamaan lukiokirjojani varten

ja loput voitoista
annan Pelastusarmeijalle, mistä olen saanut tiistaisin leipää.

Lopulta olen niin kiltti ja niin varaton
että muutan kadulle tienaamaan elantoani kattilanrummuttajana
päätän kuitenkin jättää lakin asettamatta
onhan eduskunta nykyisin kovin kerjäämiskielteinen.

Zenbuddhalainen filosofiani pitää mieleni kirkkaana
ja olen kuullut steinerpedakogista, joka elättää itsensä aurinkoenergialla.

Sitä minä vain ihmettelen, että ne joilla ei ole herraa, perhe elätettävänä
koti häädön alla ja nälkä, ja joiden elämässä ei ole ollut onnea terveyden, sopivan omalääkärin tai ystävällisen sosiaalivirkailijan valinnassa, että kuinka he jaksavat, kuinka he jaksavat aina vain
kuinka he jaksavat aina vain juosta kompastelujen välillä
ja nousta ylpeänä takaisin kalkkiviivoille
olen miettinyt, että heidän täytyy
heidän täytyy olla niin paljon parempia ihmisiä
kuin minä.