12.59 ja 13.26

(taas näitä suoraan kenttään syöksettyjä sanoja, antaa olla, stilisoin kun kiinnostaa, tuskin koskaan, on tarve puhua)



valintoja täynnä ovat nämä arkipäivät
vain yksi jankuttaa ohimossani, ei päästä irti
maaginen Dharmageddon, Buddhan
lihava nauru

Mitä muutit rivisi suoriksi, runosi siivoiksi
maksoit laskusi raivataksesi uusille pöydälläsi sijaa
mitä ryhdyit pikkuvaimoksi ja unohdit harppuunansoiton
bileet, viinin ja naiset (tästä lisää myöhemmin*)
katso nyt itseäsi ihmislapsi
sokea kulkuri:

Prismaan vai S-Markettiin?
Päivettävä sävytevoide vai
kierros silmänLumenea?

---

on lauantai, ou jee
oon sekaisin
kuulun polaroideihin,
katumainokseen
vedän legginssit jalkaan
tosi siistit, kryptiset pöksyt
olen sekaisin

---

MITÄ SYKSYN LEHDISTÄ
MITÄ VAAHTERAKUMPUJEN VAAHDOSTA
MITÄ TUOREISTA BIISEISTÄ
TAI TÄMÄN AAMUN HELLÄSTÄ

JOS NE OVAT VIIMEISET LEHDET
OHITETUT VAAHTERAILOT
JAKAMATTOMAT SANOITUKSET
JOS NE OVAT VIIMEISET

---

Et vastannut kirjeeseen, rakas

sydäntäsärkevää

joo mutta katsos aura, tein tän kyl puoliksi

niin oli John Smithilläkin tilaisuutensa
valloittaa Pocahontas ja puoli Amerikkaa

---

Korjattu Painos

edellisessä laitoksessa sivuhuomautuksena ollut virke
"Elämäsi on vitun iso valhe"
on nyt poistettu
kustantaja pahoittelee

---

KANNATTAA RAKASTAA

KANNATTAA KUOLLA

KANNATTAA MENNÄ HELVETTIIN

- Sin City, Frank Miller

---

kun kysytte, kadutko
kaduttaa, vastaan mutta
olet ehdottomasti tekojeni arvoinen

kannatti mennä helvettiin, kavuta
kalloiset tasanteet takaisin keväiseen Helsinkiin
vuosi kului, polvet valuivat mätää
poikaystävä tuli kantamaan,
HOMO !
kannatti palata takaisin syleilyynne
joten kun kysytte, kadutti joo palata siviiliin
kuulunhan Teille, kuulun
ihosi, hiustesi, kouriesi kalusi kaiken takerrukseen

ja kaikki muu
on pelkkää vittuilua.

---
*

alkaa hävettää
tsiigailen kavereiden runoja ja biisilistoja
kaiken tämän valoisan ja kurjanhulluden keskellä
minun olisi kirjoitettava parhaiten ja
soinnuttava kauniisti.

mutta jo ryytynyt Musen Resistance kuluttaa kiekkoa
runsaslevikkiset vasemmistolehdet lattiaa ja kas
käärepapereista kaivan vuoden vanhan Tom Waitsin levyn

sain sen syntymäpäivälahjaksi, kiitos Vallu

kaikesta päätellen olen kuollut
postileimat psykedeelisesti tätä päivää
ja rakasteluun on jäänyt tietty tyyli

kaikkein mieluiten kulkisin satunnaista poikaa vastaan pelkissä silkkisukissa
sade säpälöityisi asfaltin ja varpaiden välissä
ja sateenkaari peittäisi Haavikkotien

ei, minä en kirjoita kuten muut, Waits saa odottaa vielä
en voi kirjoittaa julkisesti, kirjoitan salanimin
näen naisista unia.

Elisa olet niin kaunis
kalpea ihosi ja terävä pääsi, sanasi niin älykkäitä
että kun juot sadevettä vesilasista,
voin nähdä pieniä keijumaisia salamoita

rakastan sinuakin Laura,
pikkuinen, en ole lesbo en
tai en tiedä mutta rakastan
nostan hennon kehosi pystyyn
ja odotan, että juurrut aloillesi kuin
syksyllä syntynyt puolukkametsä

en tarvitse lääkkeitä enkä edes punaviiniä
ehkä vain hiukan musiikkia

olen aivan vitun kuollut näin, tämä on selvää

piittaan valheistani kuin meditaatiossa minulle ilmestyneistä
mustista enkeleistä
olivat viimeksi Sveitsissä
siellä ne oli manannut esiin
joku lesbo myös, 60v.





kaikista tytöistä en heille kerro. tämä riittää
kahisuttelevat harmaita siipiään,
pudottavat vuosien pölyä, taivasta ja lunta
ovat nyrpeitä, ei sitten tyttöjä, ei

ja vain nämä enkelit ymmärtävät totuuden, pysyvät silti ystävinä
enintään olen vähän seis, 40 % hullu
tarvitsen apurahoja, rautatabletteja ja mielellään rauhaa

pelaan x-boxia kunnes Jumala kulkee sateesta sisään

silkkisukissa