keskiviikko 6. lokakuuta 2010

City of Shit

no olihan se hullua katsella kun kuu sukelsi Telluksen pintaan
miljoonien kilometrien aalto
pyyhki pallomme mantereet maton alle

kosketusnäytön toistossa Suomi
tuo viheliäinen kitukurkkuinen kotimaani
nousi hetkessä stratosfääriin ja repesi tomuksi

Paikalle jääneet kokivat melkoisen hyökytyksen
toisin sanoen pelkkää vetovoimaaaaa
aaaa
ja leijuvat nyt jäisinä kappaleina asteroidien kutiteltavina

lopulta liha muuttuu maaksi ja maa kiveksi
näinkö syntyivät vieraiden galaxien kuutamot?
Joukko jäisiä yhdisteitä sieluista ja verestä
povitaskujen piilotetuista vittuilevista paperitolloista

viimeisistä koosteista

rakkauselämästä

uhmaavista lompakoista joiden setelit uskovat nousukäyrään


Olet aivan hiessä. Poikaparka. Puristat tyynyä ja vihreät silmäsi heijastavat toistuvaa mantraa:
yhä räjähtelevä maapallon sisus, kaasupallon hikka.
Voi voi. Aluksessa on bensaa ehkä viimeisen parittelun verran mutta sinusta ei saa tolkkua
sikiset hikeä, shokkipoika.

Anna avaruuden tulla. Ravistella. Anna avaruuden paimentaa. Anna itkun tulla.
Paijata päätä. Päästää pahasta. Sylkäise sitä. Purista pernaa. Revi se. Sytytä savuke.

Kun Luna lähestyi, en epäröinyt matkaseurasta
veljeni kurottavat kädet ja petoksen taju
olivat melkein liikaa mutta
luulen jo ajan pysähtyneen, joten meillä on virtaa vuosiksi ja seuraa tuhansiksi;
veljeäni sentään löin appelsiiniveitsellä joo viiden vuoden jälkeen.


HYVÄSTI MAAPALLO

olen rakkaani kanssa!

HYVÄSTI MAAPALLO

pikkuinen paska, jääkaappikirjainten
kokoinen rako

HYVÄSTI MAAPALLO







äää hyvässti ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti