perjantai 22. lokakuuta 2010

Putoaminen




" -- Heidän roolinsa vain tarvitsee sitä ja heidän punttinsa tutisevat kun he ampuvat viimeisen luotinsa. Oli miten oli, he ovat mielestäni paljon moraalisempia kuin monet - jotkut vain tappavat kotona perhepiirissä, hiljaa kuluttamalla. Ettekö ole huomannut että yhteiskuntamme on järjestäytynyt juuri tälläistä likvidointia varten? -- 'Tahdotko elää puhdasta elämää? Kuten kaikki muutkin?' Tuosta saat: ammatti, perhe ja järjestetyt vapaa-ajat. Ja pienet hampaat uppavat lihaan, luita myöten. Ei, en tahdo sanoa, että se olisi heidän järjestelmänsä. Se on myös meidän järjestelmämme. Ja kysymys on siitä, kuka ensimmäisenä ehtii kaluamaan toisen puhtaaksi."

- Albert Camus,
Putoaminen

" Suomalaisilla on hyvä kristillinen kasvatus johon kuuluu pitkä työura."

- Antti Rinne, Toimihenkilöunioni


---

Kyllä mä tiedän. On ollut öitä - ja tulee olemaan öitä, jolloin ahdistus lakkaa olemasta ahdistusta, ahdistuksesta tulee jumaluus, joka siivilöi helvetinkiviä rintasi päälle. Aamuja, jolloin heräät unista itkien ja iltoja, jotka ovat. Katselet itseäsi television heijastuksesta everything ends, murtuva aikuinen, murtuva lapsi. Sietäisit hävetä. Sietäisit saada turpaasi.

Kukaan ei jaksa välittää sinusta. Odottelet, koska äitisi juo itsensä hengiltä ja isäsi pelaa elantonsa oliivipuiden alla. Lähi-Idässä tai Amerikassa, sillä ei ole enää väliä, Las Vegas on värikäs kuin feeniks. Muita ei ole, jokunen sesonkimies, ymmärrystä täynnä. Heillä on tosin kaikkea.

Ei heidän tarvitse katsella diakuviasi sinun poltetuista maistasi, joilla ei ruoho kasva, ei elokuun ehtooheinä, eivät puut, oliivipuut.

1. yö

lasket neljää kolikkoasi kymmenettä kertaa uudestaan. Iltatähtiä, kertolaskuja, laukkaavia lampaita, aamuöitä ja mahdollisuuksia. Heität kolikkosi kaivoon, olet hupsu, valinnoista sokea.
Nyt makaat kuin aids-potilas kuumilla lakanoilla. Olet:
voimaton, väsynyt, itkuinen, liikuttava
ruoka ei täytä nälkääsi, eikä vapaus ikävääsi
kuinka sä olet päästänyt ittes toho jammaan... päivittelevät ystäväsi ja jatkavat matkaa Stockkalle
hänellä on vähän enemmän kolikoita hän kilisyttää niitä taskussaan

kolikot kilisevät
askelet kaikuvat
hullut hengittävät
puut tuoksuvat kosteaa
vuokranantajat soittelevat
sossut soittelevat
soittopyynnöt soittelevat
omaiset nahistelevat
jättävät vastaamatta
vastaaja vastaavat
soittajat soittavat
instrumentit kahisevat
ooppera vaikenee:
olet seireeni
upotat kätesi vihreään merivereen.

2. viikko


viidestoista yö taas saapuu painajaisineen ja kaikki paitsi elämä on turhaa


0' sole mio

kaikkea et ole tehnyt väärin
näin kuinka lauloit, näin kuinka lauloit
mitään et ole tehnyt väärin

itkin itkuni salaa Tenkan lakattuun tammipöytään ja vittuun runous: sinä osasit kaikkea

piirtää, rohkaista, laulaa, laihtua, olla tosi kaunis, olla tosi cool, sielukas, osasit valokuvata, näytrllä, olit mulle isosisko

oonpas mä nyt r/ a/ j/ o/ i/ t/ t/ u/ n/ u/ t

100 kaikkien aikojen iskelmää 100 kaikkien aikojen mustelmaa
maailma houkutti pois morsion
mutta sankarit eivät voi koskaan kuolla

joten et voi kuolla!
olet sankarini
pieni ruusu
kalpeaposkinen mustasiipi
orvokkisuu, itse kauneus

rivo orvokkisuu.

3. viikko

huomentapäivää tultais sulta verikoe ottamaan ja vaihtamaan samalla noi lakanat no onse kumma kun ei täällä saa tuulettaa haisee niin perkeleesti

crocsit kuluttavat käytäviä, ruoka ei maistu vatsa ei täyty mitään ei tule

ja tulee: pian tulee sade, kostelikko ulkona, puut, odottavat ukkosmyrskyä.
Vainuat ukkosen. Ja kun ukkonen tulee... venytät kätesi salamoille.

Tule sähkö, pamauta pääni aiva helvetin puoliksi
tule jumala ja ota

ei, hän ei tule

vihaista ämmää nyt kukaan uskalla lähestyä mutta
crocsit kuluttavat tyhjää sairaalaa kumittavat auroran pohjapiirustukset
kumittavat historian hyminään

(tämä pitäisi kirjoittaa kuulakärkikynällä ja leimata, tämä ei muuten oo tosi.)


tämä on tragedia
tämä on komedia
tämä on tragikomedia ja draama
vailla katsojaa tämä on
komedia joka ei naurata ketään ja tragedia joka ei voita yhtään oscaria tämä on
tämä on
tämä on tilattu suruadressi
tämä on runo jonka tehona on toisto
tämä on feikkiä
tämä on auringonvalo jolta katosi loisto
tämä on totta vaikka tuntuukin unelta
tämä on sadetta vaikka näyttääkin lumelta
tämä on paikalleen kuunneltu cd
tämä on pöydälle jätetty aika nolo cv
tämä on totta vaikka tuntuukin lumeelta
ensilumi tuli vaikka tuntuukin sumeelta
tämä on lehden turhaan tilattu vuosikerta, spotify premium ja kaikki muu
jonka mukana helvetti intoutuu ja liikuttuu
tämä on menetetty maksusuunnitelma ja unelma perheestä
tämä on visio päästäsi ja parista erheestä
en kerro nimeäsi en tunne elämääsi
tämä on unta vaikka tuntuukin todelta
tämä on viinaa vaikka maistuukin oudolta









päivä jona tavattiin.


Kun kuolen, kerrottakoon kaikille mitä olen tehnyt, keneen olen luottanut ja kenet olen pettänyt. Ei ne inhottavat teot, vaan se valehtelun löyhkä (Marlon Brando, Ilmestyskirja.Nyt.). Ensin te tulette säikähtämään, jähmettymään ja katkeroitumaan. Tämä on teidän defenssi. Mutta siten vain voitte balsamoida itsenne ja siunata itsenne, vain siten voin balsamoida itseni ja siunata itseni, kunnes arkkienkeli tarttuu mustalaisen käteeni.
Voitte luottaa siihen että jokainen ihminen on ollut elämässään yksi vitun paskapää. Ja että näillä viimeisillä teoilla, sanoilla ja pyynnöillä hän tekee itsestään laupiaan ja sorean. Näin HÄN antaa synninpäästön teidän, lukekaa isolla, uskomuksillenne, touhuillenne, haaveillenne, tosiasioillenne, skitsoiluillenne, sadatteluillenne, epätäydellisyydellenne, epäkristillisyydenne, viattomuudellenne

taiteellisuudellenne joka oli ihan pelleä
se on tärkeää siitä pitää pyytää anteeksi, pseudot!

Ja tälle ankaralle ja valaistavalle kokemukselle on myös toinen eheä vaihtoehto:




älä tapa ittees huora



kotona.



elän pienessä pieneessää pikkuisessa puutarhassa,
piupalipaupali piupalipaupali puutarhassa vaan.

jos et sä tahdo meille tulla niin menehän helvettiin siitä
piupalipaupali piupalipaupali menehän helvettiin siitä.

Kaikki tässä puutarhassa on valkeaa. Laskut, valokuvien takapuolet, hetket.
Valkoiset vauriot ja kaakelit, valkoiset valheet ja laminaatit
kaikki sorrettujen seinien sisäpuolella. Valkoisten kukkien terälehdet hiipivät symmetrisesti olkapäille...

onhan tämä lähiö, mutta kaunis ja kallis sellainen. Risti-istut ja juot teetä. On lohikäärmeen vuosi, Valkoisen Tiikerin tee-hetki.

HAIKU

KUOLLESSANI
OLISIN IHAN VITUN KUOLLUT

veri kerääntyisi mustana luumupuuna selkään ja niiden valkoiset kukat, oi

valkoisten kukkien sileä kuulaalla ihollasi...
tavarakyynel, aineeseen hukuttautuva
sula ostoskärry
ja limainen ote olkapäästä:
- HEI NEITI TÄÄ EI OO SUN
TÄTÄ EI OO MAKSETTU TUUTKO TONNE POLIISIT ODOTTAA TUUTKO

revin lisää luumunkukkia ja valkoinen PETTÄÄ taivaan:

l i n d 0 r ff

svea perintä ....... oi tuhat plussapistettä = 5 e
..... oi kauppakalenterin visio utopiasta
oi odysseian reitti harmaassa laskussa 0058885+29287772048
oi kyyneleet jo pyyhi, nehän on reiluja, ne puolittaa itsensä kuukausille.

oi paperisade. oi zen. oi pyöreiden n0llien origamit.




joku puhuu tiistaina.


älä huoli, olen tässä.
rakasta itseäsi, olet rakastettu
vittu en tiedä mitä tekisin
rakastan sinua niin

aurora:

crocsit leimaavat kellokortin ja sinut teeskentelijäksi:
lennät pellolle

putoaminen.
























omistettu ystävälleni, rakkaalle ja rakastamalleni, viisaalle, hauraalle, pienelle ja näyttämön kokoiselle
tähdelleni, surulleni, kultaiselleni
jaksa vielä, pieni
olemme täällä myös sinua varten;
tai kuten Kaija Koo sen lausuu:

MINÄ TAHTOISIN PIIRTÄÄ
SINUN KASVOSI TAULUUN
MINÄ TAHTOISIN
KIRJOITTAA SANASI TÄHÄN LAULUUN

8 kommenttia:

  1. J.Pauliina Pyykönen23. lokakuuta 2010 klo 6.53

    Tää on ihan sairas, sairaan kaunis. Kiitos, Aura!

    VastaaPoista
  2. Loistavan raikas ja kirpeä. Juuri tällaista kaivataan. Lopun "MINÄ TAHTOISIN PIIRTÄÄ
    SINUN KASVOSI TAULUUN
    MINÄ TAHTOISIN
    KIRJOITTAA SANASI TÄHÄN LAULUUN " on vähän siinä ja siinä onko se tarpeellinen. Ajattelen lähinnä siltä kantilta että se vaikuttaa turhan tutulta. Olet käyttänyt tuollaista ennenkin, ehkä useammin en ole varma. Mutta hienoa silti! Hetkeen en ole ilahtunut tällä tavoin runosta.

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille todella kovasti!

    Miki, se ei tosiaan kuulu runoon, on vain tuollainen lopun omistus. Kaikki loppuu putoamiseen.

    VastaaPoista
  4. Ahaa, ymmärrän. Pyrin nyt muutenkin aktivoitumaan blogistina ja kommentoijana. Jostain syystä tämä tuleva talvi antaa voimia kaikenlaiseen analyyttiseen toimintaan.

    Ja vielä: "oi paperisade. oi zen. oi pyöreiden n0llien origamit."

    Ah!

    VastaaPoista
  5. putosin. monipuolista settiä. tämä-osio kolahti ja muutenkin. voi lukee useemman kerran.

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia. Alku tuntuu aika jäntevältä ja raskaalta ja lopetus sen sijaan joissain kohdissa jopa tyhjänpäiväiseltä. Tällaista kollaasia on kovin vaikea hallita mutta käyn innolla sen korjauksen kimppuun, jos vain rohkenette antaa kirpeää palautetta. :)

    VastaaPoista
  7. tee lisää uusia, liika puunailu vie hengen.

    VastaaPoista