tiistai 12. lokakuuta 2010

tiistaina

haen asiakastani sairaalasta
jo volvon parkkeeraaminen jännittää ja tiedän
että edessä on paskamainen päivä, rakeet rummuttavat punaiseen peltiin
unohdan käsijarrun ja livahdan sateeseen sairaala seisoo edessäni kuin wtc
katsovat minua helpottuneena kun juoksen asianajajan egolla käytävää
tippa vaihdettu useaan otteeseen ja aina usean hoitsun avustamana
e-pillerit vaatisivat gynekologia mutta se on pakon edessä tehtävä nukutuksessa ja
tiedättehän että ei sen äidillä ole varaa tähän kaikkeen julkinen kieltäytyi ottamasta vastaan ovat kuullemma vailla resursseja erityislasten tapauksissa mitä me teemme kun hän kasvaa isoksi käärimme hänet tiukkaan arabialaiseen mattoon kun dexter alkaa
lääkäri tarkastaa vihdoin intiimit alueet, pitelen reisiä en varmasti unohda tätä ikinä
olen unohatnut rauhoittavat automatkaa varten sekoitan ne aina pepsi maxiin
se on lahja reippaasta asenteesta ja kaiken jälkeen

hän on reipas tyttö, tosi reipas
hän kestää tämän kaiken itsensä lisäksi, hyväksyy sairaalakoulun vammaiset ja ohjaajat
osaksi aamuaan, hyväksyy typerän kiukkumme ja ahdasotsaisuutemme
silitän hänen hiuksiaan ja selviydyn liikennevaloille asti

kumpa sinä istuisit pelkääjän paikalla, olet aina niin tyyni
et ajaudu shokkiin kriisitilanteissa, unohda taksikorttia väärän takin taskuun tai allekirjoitusta resepteihin, sykkeesi todella laskee tupakkatauoilla sinua ei itketä
kun viimeinen muki maitokahvia kuplii hometta
olet niin karismaattinen ja niin ihana että feminismini pysyy aisoissa kun
osastonjohtaja vähentää sektorilta naisia lihaksikkaiden miesten tullessa

eropaperit taskussa huomaan syksyn tulleen ja kierrän muutaman vaahterakimpun kautta
tuuli hyväilee hiuksiani ja vasta bussipysäkillä muistan katkeroitua
minulle ei enää kerrota miten tyttö voi, ikävöin häntä varsinkin iltaisin, se johtuu
vauvakuumeesta ja mieheni ei ymmärrä miten voin ikävöidä keharia
kuka ymmärtää hänen pahaantuneen puheenmuodostuksensa
suosikkikohdat elokuvissa tai muistipelin todelliset säännöt
kuka laittaa tyynyn väliin ennen kallon iskeytymistä ovenpieleen
pystyin aikoinaan kaikkeen, olin mustekala trapetsilla - kirjoitan sen aina väärin -
pystyin liikennevaloissakin kaikkeen

tyttö sai paniikin punaisesta väristä ja hyökkäsi kadulla koiranomistajan kimppuun
bondin lailla pistin lapsen katuun, mitä verenvuodosta, mitä punaisesta väristä joka aiheuttaa tärinää, kunhan vain koira pysyy loitolla
minua muisteltiin seuraavana päivänä radiossa ja uutisissa, vieläkin löydän otsikot
internetistä, tv-chattiruuduilta ja osittain vanhainkodin spiraalimaisista kahvikeskusteluista

2 kommenttia:

  1. kyllä. mukavan vapautunutta tekstiä ja edelleen tykkään näistä kaupungin äänistä. ihan ku tekisit dokumenttia nykyajan haamuista.

    hip hop!

    VastaaPoista
  2. niin ja hyviä jameja! täytyy liittyä seuraan taas ens vuoden puolella ku ei nyt syksyllä pääse.

    VastaaPoista