Ensin fiilistelyä Matkalla-kirjan todellisten tapahtumien ja aikalaisjazzin mukaan:
"Oletko kuullut viimeisintä runoani, Goldbook?
"En, miten se menee?"
"Lastesi sisko, äiti, vanhan sairaan miehen tytär, neitsyt
mekkosi on risa,olet nälissäsi ja paljasjaloin;nälkä on
minullakin, ota nämä runot."
-Kerouac, Dharmapummit, s.140
Koko matkan olin kytkimen päällä - voitte kuvitella, että se oli vaarallista olin vasta lapsi - toisessa kainalossa puristin leipäviipaletta ja toisella pidin kiinni jarrutangosta. Tämä ei ole tarinaa, tämä on totta. Kun tulin Los Angelesiin, oli niin kova maidon ja kerman nälkä, että menin töihin meijeriin. Heti ensimmäiseksi join kaksi litraa kermaa ja oksensin.
-Kerouac, Matkalla
Pennsylvanialainen mies etsiytyy
viiden maissa kapakkaan
jo täysi rähinä päällä
Gaillard soittaa Chicken jazzia
se on se hullu neekeri
tullut Carolinasta
muuta en tiedä.
Yritän jututtaa huoraa, tarjota drinkkejä
ei ota
nihkeä huora
ei anna rahasta eikä mistään
paitsi naamasta antaa, hän muistuttaa
juon itseni känniin
rokonarpinen mies.
Myöhemmin illalla nousen pöydälle vähän lausumaan runoutta
jos ei muuta niin
ainakin veressäni on beat
meksikolainen vetää lahkeesta alas mutta
tuuppaan hänet kumoon
antaa heti nyrkkiä
liukas kaveri, tosi liukas
lavalle on tullut klarinetisti
monta klarinettia
sitten foni
piano ja rumpu
Yeah!
- Aura
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
kovia juttuja! vähän jäi haikee fiilis: jos tapahtumat sijoittuis viihdekeskus flamingoon tai kotosuomeen ylipäätään, katoaisi jännite ja romantiikka kuin [tähän joku naseva nopeeta katoamista viestivä sanapari].
VastaaPoistaNiin; uskon, että nykypäivänä olisi enemmänkin kysyntää oikealle pubikulttuurille ja be-bopille. Muutamat sellaista tarjoavat ravitsemusliikkeet ovat liian fiinejä tai sitten musiikki tulee satunnaisesti radiosta ja nekin ovat tupaten täynnä.
VastaaPoista- Aura
eilen kun saavuin new orleansiin niin eipä tarvinnut hostellista kuin alkaa saksofonin ääntä kohti käydä :)
VastaaPoista