Hei, mennään poimimaan kukkia!
Mari huusi ja niin me kiirehdimme elokuun ehtooseen.
Aurinko paistoi
korkea heinä
lupiniit ja koiranputket paistattelivat.
Oli niin kaunista että olisin voinut itkeä. Kuljimme niittyä pitkin
radalle, missä joku tyttö oli kävellyt vastikään junan alle.
Mitään ei ollut tehtävissä.
Kylä häpesi.
Oli jätetty yksin.
Hukuimme peltoon, poimimme lisää kukkia
kukkia kuoleman kedolta.
Kotona laitoimme kimpun maljakkoon.
Aurinko painui yöksi.
Yhä ne loistivat.
---
Et huijaa ketään vanhus
sinä jäit tähän hehtaarikaupunkiin.
Sait päällesi sponsorifleecen
myyntihommia
Halpahallin kassana.
Kävelymatkan päässä kotisi
matala kuin vuode.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti