Mulla on, kuten saatatte havaita, pieni nimikriisi blogin suhteen. Lorvi oli alkujaankin typerä, enkä pidä vetelehtimisestä niin paljoin kuin annan ymmärtää. Sitä paitsi halusin kirjallisesti sävähtävän nimen!

No. Ei tullut oikein muuta mieleen! Kävin mahdolliset intertekstuaaliset viittaukset jo läpi, eikä sopivaa löytynyt.
Tyhmyydessähän ei ole mitään vikaa mutta sen yläotsikkona pitäminen antaa hivenen väärän sävyn. Eikä liene tarpeen koko ajan rangaista itseään "no tää on nyt tätä tämmöistä paskaa vaan"-ajattelulla.

Nimihauduttelua jatketaan.

...

Eilinen Runoraati oli hyvä. Runoilijat olivat valinneet sopivat runot ja videot olivat laadukkaita. Juuli Niemen ja hänen akrobaattiystävänsä esitys oli kaunis ja vanhentuneen miehen tarina (Hannu Kankaanpään numero) Linnanmäen juoppopeileissä oli liikuttavan naurettava.

Pidän siitä, että Runoraatiin kutsutaan ihmisiä runouden tai kirjallisuuspiirien ulkopuoleltakin. Vaikka tanssija-Sam ei välillä näyttänyt tajuavan videoista hölkäsen pöläystä, olivat hänen reaktionsa aitoja ja omakohtaisia. Tiesin myös varmuudella, ettei Baba Lybeck tykkää Juhon runon kohdasta missä "... ne, jotka makaavat tai ovat oudossa asennossa, ovat tyttöjä.". Feministikortti nousi, vaikka olisi ehkä pitänyt muistaa, että asioita tarkastellaan pikkupojan näkökulmasta. Tosin oli aika viihdyttävää, että runoa tongittiin aina fasismiin asti...

...

Viimeiseksi vielä henkilökohtainen ja naaivi (pidän todella tuon sanan venyttämisestä) juutube-uppaus.
Olen taitoluistelufriikki. Friikkeyteni lähtee estetiikasta, en tiedä kauniimpaa lajia kuin tämä sievä jääbaletti, taitoa ja uskallusta täynnä.

Tällä hetkellä kärvistelen vilun kourissa. Päälläni on komea new age-tyylinen villapaita ja pää tuntuu väärältä. Eli juuri loistava hetki rauhoitella itseään maailman kauneimpien ja eleganteimpien naisten kanssa.
Sasha Cohen on niin kaunis, että pakahdun. Hänen siro olemuksensa ja herkkä tulkintansa vievät ajantajuni.

Ehkäpä teen seuraavan urheiluoodini hänelle? Se tosin ei olisi yhtään niin hauskaa, kuin Mika Häkkiselle osoitetut sonetit. Mutta sen olisin kirjoittanut niin, AH, SYDÄNVERELLÄNI!