Niin.
Kolmas kevät tätä samaa paskaa.
Joka kevät saan kuulla olevani jossain uudessa asiassa kiinnostava että keskinkertainen. Tällä kertaa esimerkiksi stand up-komiikassa jälkimmäistä (ei liity mahdolliseen tulevaan alaani muuta kuin ehkä mielikuvitusta äärimmilleen venyttäessä). Olen kahden viikon ajan antanut kaikkeni, itkenyt ja nauranut, nauttinut ja etsinyt pakoreittiä. Molemmat pääsykokeet menivät hyvin; toisissa pääsin finaaliin asti ja voin tyytyväisenä odotella päätöstä hylkäämisestäni heinäkuuhun asti, toisessa kampesin itseni ihan hyville sijoille vaikken kouluun päässytkään.
Joten tilaa valitukselle ei pitäisi olla. Ihan äkkiseltään laskettuna taakseni jäi (molemmat koulut mukaan luettuna) yli 200 kokelasta. Olen silti vihainen - ja vihainen myös niiden pääsykokeisiin pääsemättömien - puolesta, koska fraasin "ala on vaan niin rankka, kaikkeen pitää osata valmistautua ja pettymyksistä pitää osata päästä hetkessä yli" alla tehdään kokelaille kaikkea satuttavaa paskaa, josta ainakin allekirjoittanut salaisesti traumatisoituu.
Blogaus siis tulossa aiheesta pääsykokeet. Yritän repiä tabut rikki, siinähän ei ole mitään laitonta tai väärää. Kukaan vaan ei ole ehkä uskaltanut puhua niistä aiemmin, koska se kaikki tylytys painaa mielessä niin, että pitää vain itseään huonona eikä kehtaa puhua "epäonnistumisestaan" julkisesti.
Aah.
Onneksi, sillä tulevana viikolla minua odotti mm. hampaan poisto eräänä pääsykoekarsintayönä...
mussa ei ole enää oikein mitään purattavia osia. Stressin takia veivät umpisuoleni, stressin takia (Teakin pääsykokeet, 2009) tuli kurkkuuni mätäpaiseita ja nielurisani leikattiin, stressin takia tulehdusarvoni nousivat nytkin niin korkealle, ettei hammasparka pelastunut pikku haavalta. PÄÄTTÄJÄT HOI! NYT ON JO KORKEA AIKA PÄÄSTÄÄ MUT KOULUUN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti