"Mun tärkeimmäksi runouden muodoksi on tullut lausuminen, esiintyminen. Tämä on jossain määrin haitannut syventymispyrkimyksiäni, ja kirjoittamistani on värittänyt kärsimysarvo ja komedia. Tätä ennen olin vanginnut itseni Aukea.netin kontekstiin, mikä oli haitallista, koska olin jatkuvasti pyrkinyt pitäytymään kokoelmissa ja tarpeeksi luettavissa, toisin sanoen kansantajuisissa ja lyhyissä runoissa. Kun sieltä päästi irti, piti astua jo lavalle ja Juho Niemisen kumppaniksi NÄYTTÄMÄÄN KAIKILLE TYTTÖRUNOILIJOILLE JA KOKEELLISILLE PIKKUPORVAREILLE.
Kirjoittamistani on myös painostanut jatkuva pisteyttäminen. Aukeassa oli pistesysteemi, jota kurittivat nimettömät ykköstelijät ja kateelliset tyypit. Sitten menin vieläpä runouden sm-kisoihin ja esitykseni jälkeen minulle nostettiin numeroita: 6.9...7.1...7.2...8.3 (huippulukeman kliimaksi!).
On vaikeaa olla vaikeatajuisempi ja kokeileva koska pelkää teeskentelevänsä tai tulevansa tyrmätyksi. Siksi hiljaiset, tutkivat ja kysyvät runot ovat jääneet. En ole tutustunut niihin tarpeeksi ja olen pitänyt itseäni vääristyneesti liian fiksuna, varsinaisena postmodernismin perseellepotkijana, persuna.
En tiedä, huvittaako minua enää ensikokeiluni jälkeen osallistua suomenmestaruustaisteluun, kun esiintymisaikaa on köyhät kolme minuuttia eikä se välttämättä enää tue tyyliäni - jos kenenkään. On melko ikävää koittaa tyydyttää yleisön runonnälkä, kun vaihtoehtona on kenties kaksi erilaista runoa, muttei kerkeä lukemaan niitä molempia ja sitten sisuskaluihin valahtaa jääkylmä ajatus väärän tekstin arpomisesta. Tai jos ottaa riskin ja lukee toisenkin runon, saattaa kongi nöyryyttävästi kumahtaa. Viime vuonna tiputin runoläjäni lattialle, ja sekunnit kaikuivat radiokanaville.
Radiolähetyksen läsnäolo oli tietenkin myös sekä sähköistävä että painajaismainen tilanne - sain kritiikkiä tuhmista sanoista esimerkiksi vähemmän liberaalilta sukulaiseltani.
Ja nyt minulla on blogi. Yhtä julkisen sanan ja naaman kierrättämistä siis. En kuitenkaan enää mene liian pitkälle. Blogger tarjoaa nopeiden reaktioiden saalistamisen pikkusoftalla, jonka avulla runon perään voi nopeasti raksittaa, onko se hyvä vai huono (tai valitsemasi arvostelumuoto). Se ei nimittäin kehitä. Kehittääkö tämä nykyinen toimintamallini, sitä en tiedä."
Oon miettiny samoja juttuja julkiseen runoiluun liittyen.
VastaaPoistaJust tänään oli puhetta siitä, miten paljon on meteliä ylipäätään. Keväinen metsä unohtuu helposti taustakohinaksi.
...Kyl mä tykkään silti linnuista.
Ihan hyviä mietteitä. Näitä itsearvionteja pitäis muistaa tehdä aina silloin tällöin.
VastaaPoistaTyyliä voi treenata vaikka kirjoituskoneella, sillon ei oo niin paljon taustahälinää :)