Se on vaikeaa. Runous.
Alati vaikeammaksi ja haasteellisemmaksi sen tekee vielä tämä julkinen kirjoittaminen, kun ei voi olla täysin varma pyllistämisen suunnasta.
Sitä paitsi en ole kirjoittanut (tänne) mitään rehellistä pitkään aikaan. Sekin tympii. Että on sittenkin varottava & kunnioitettava, vaikkei olisi edes raapaissut tulitikkurasiaa.


Rakas ihminen! Jokainen runoni on fiktio, tai ainakin niin pitkälle fiktio, ettet voi koskaan tunnistaa siellä ehdottoman varmasti kytevää salaisuuttasi.

Mutta vaikka varovaisuus ajaa ahtaalle, jatkan toki blogiani. Ystäväni sanoi tänään viisaasti: ... naiset ottavat itselleen aina sen pöytälaatikkorunoilijan aseman. He pysyttelevät taustalla ja kannustavat ystäviään kiivaasti silloin kun heidän pitäisi kannustaa itseään.

___

Kiihkeä rakkausruno (tällä lailla. Heti aletaan pyllistelemään sitten jokaiseen mahdolliseen suuntaan.)

Olisin ottanut sinut syliini. Olisin pidellyt päätäsi sohvallasi. Olisin kulkenut Karakallion jäiset polut kanssasi videoliikkeeseen ja takaisin. Olisin kylpenyt illat kanssasi. Sytyttänyt pari sievää kynttilää. Olisin hajottanut viinilasin jättääkseni jotain pysyvää. Olisin ommellut kaikki rikkinäiset vaatteesi.
Olisin pyöräyttänyt pullonpyörityksen pullon sinuun.
Olisin tahtonut sinun valinneen totuuden.
Olisin esittänyt kysymyksen.
Olisin halunnut painua puhtaaseen pehmeään sänkyyn. Olisin vaihtanut sinun kauhtuneet lakanasi. Olisin halunnut sairastaa luonasi. Olisin halunnut olla sinulle hyvä hyvässä ja paha pahassa mutta ikuisesti, olisin halunnut oppia sinulta viisaimmat ohjeesi ja kultaisimmat tapasi.

Ottaisin sinut syliini sohvallasi. Sairastaisin kanssasi. Tekisin sen kaiken, mistä kerroin. Vaihtaisin ne lakanat, nyt kun ne ovat kaapissa laskostettuina ja koskemattomina. Laskisin kylpyveden. Asettaisin pinnalle pari sievää kynttilää. Voisin kaataa viinin matolleni. Voisin olla sinun hyvä hyvässä ja paha pahassa ja ikuisesti. Voisin oppia sinulta sinun viisaimmat ohjeesi ja kultaisimmat tapasi.

Otin sinut syliini sohvallasi. Kuljin kanssasi Karakallion jäiset polut. Pelasin minä pullonpyöritystäkin ja annoin sinun tehdä kaikki tehtävät, kun et sinä olisi pystynyt niin selviin valheisiin. Sairastan usein sinun luonasi. Olen yrittänyt korjata vaatteesi. Olen kuunnellut sinun viisaimmat ohjeesi ja oppinut sinun kultaisimmat tapasi.

Olen sammuttanut oman liekkini. Ottanut lakkini ja pannut sen päähän. Nyt olen heikko ja pieni kuin ne ensimmäiset vaalitut unelmani. Tämä ei ole metaforaa. Sinä minussa, minä sinussa.
Nyt me olemme eläneet ikuisesti. Hyvän hyvässä ja pahan pahassa. Me olemme eläneet ikuisesti, emmekä me löytäneet sieltä mitään.