Seuraava runoni on omistettu kahdelle suomalaiselle omakotitalonsa menettäneelle vanhukselle, jotka taistelivat pitkään NCC:tä ja tonttinsa pakkomyyntiä/lunastusta vastaan.
Jotakin tilanteesta muistaa vielä Suomi24. Niin, ja vanha päiväkirjani.

(vanhusparille)

Synneistä te olitte köyhyys.
Uskoista te olitte usko itse.
Kukista te olette seppeleet
ja myrskypoluille juurtuneet nokkoset.
Kuukausista te olette marraskuun koura
metsistä te olette viljapellon saartanut lehtevä
tropiikki
metsästä te olette kanto ja kivi, kivistä te olette
liukas graniitti aallokon huuhdossa
meristä te olette Merenkurkku
saarista majakkasaari, paikoista ulappaa uhmaava luoto.
Ajoista te olette keskiaika
ja korteista väärä tarot
numeroista te olette kuningaspari
ja luvuista seitsemän; tarinan viimeinen
ja jos luvuista olette viimeinen
lopuista te olette
prinssi, prinsessa ja menetetty valtakunta.
Minun on vaikeaa pidättäytyä kertomasta että teitä ei ajanut ahdinkoon suuryhtiö mahtavine suunnitelmineen
vaan noin sata pientä ihmistä
joista heistäkin haistan kourallisen
olleen rikollisista suurimpia;
Nämä seuraavat kuuliaiset ja sokeat myyrät
olivat autonkuljettaja:
köyhä kakkiainen kesätöissä /repi mummon piiskaan
kuunteli lain käskyä
virkaintoinen poliisi
kuunteli lain käskyä
ja tuo talonne murskannut moukarismies, iski korkealta nahkasatulaltaan kaikki mitä teillä oli
ja ei saanut olla (kuunteli lain käskyä)
murskasi mäsäksi turkoosit tapettinne, hädissään tärisseet huonekalunne, vaarin vanhan ryypyttelytuolin ja kaappikellon (oli lakannut tikittämästä). Pyöreä lasinen tuhkakuppi (pois käytöstä) kiisi kuin kiekko ryteikköön, vaaleat kauluspaidat heijailivat tuulessa. Keraaminen vessanpönttö sai rauhassa roikkua lattian ja katon riekaleissa.
Mutta pahin heistä oli nainen. Sosiaalitantta, byrokratian ristimä. Toteutti tehtäväänsä iloiten.
Kukista hän oli paatsama
uskosta hän oli uskonto
ajoista hän oli nykyaika
esineistä värisevä puuteri ja helisevä kello
paikoista hän oli kunta
matkoista Kanarian saari
synneistä hän oli yksinäisyys
uskosta limbo,
viisareista keskipäivä,
tienviitoista keskitie,
oikeasta ja väärästä hän oli eksynyt
ja eksyneistä hän oli lammas
ja lampaista hän oli karitsa
ja karitsoista pääsiäisen.

Jos olisitkin laskenut kätesi (nostit kätesi)
"minä en pysty tähän (et halunnut pystyä)
tämä on väärin" (se oli väärin)
ja kääntynyt kotiisi lastesi luokse (niin kuin käännyit)
ja olisit eteisessä sanonut (kuten sanoitkin)
että äidillä oli rankka päivä ja että äiti
oli tänään tehnyt suuren päätöksen (kuten oli tehnyt)
josta äiti tulee saamaan kunniaa (josta äiti tuli saamaan hirveän taakan)
ja istunut valtavaan sohvaan (kuten istuitkin)
ja avannut television (kuten avasit)
ja olisit katsonut illan uutiset (kuten katsoit)
kahdesta juuri pelastuneesta vanhuksesta (kuten toivoit katsovasi)
ja vaipunut syvään tietoiseen uneen (valahdit kurjan surkeaan uneen)
ja antanut kaukosäätimen tippua kevyesti maahan (kuten annoit)
ja unohtanut kaksi kuolemaa ja kohtaloa (et unohtanut)
etkä koskaan olisi lukenut täältä (en tiedä)
tätä elämäsi synkintä päivää (en tiedä).


* runo on erittäin keskeneräinen ja nyt olen väsynyt, painun nukkumaan.