No niin. Istun uudessa valkoisessa tyhjiössä. Vinkuu joka ilmansuunnasta.
Menetin kissasi ja kirjasi. Nyt palelen ainoiden hankintojeni kanssa: punaisen ja sinisen huovan.
Jumalani että tein huonot kaupat. Eikä minulla ole häpyä lentää takaisin.
Olin liian hyvä maan poitsuille. Aivan liian älykäs, veltto ja pehmeä.
Viimeinen puki minut kuplamuoviin ja puristeli hitaasti kunnes kupit olivat tyhjiä.
Vaihdoin rahani muonaan, juomaan ja lippuun kristityllä lautalla (kohti Uranusta...).
Nyt luon uraani anuksella, vanha läppä mutta toimi hihhuleiden keskuudessa.
Tarvitsen maadoitusta.
Eikä täältä saa edes valkoista maitoa.
---
Kuinka voit! Jokuu huutaa ja suutelee
viisi kertaa.
Kuinka voit ja sattuuko tämä
tolkuton rintakehäsi painelu.
Avaan suomalaiset silmäni. Kauankohan olen maannut tässä?
Onko tämä unta? Tuntuu pirun hyvältä.
Ei, ei tämä ole unta.
Lohikäärmeille kiitos rakkaudesta
kaikille vastuussa oleville
että on hän.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti