Kirjoituskyvyttömyys

Pöytäni häpeää minua


kun laskostan siihen sorretun painoni.

Kynäni häpeää minua

kun irrotan otteeni ja hengähdän saamattoman ilmaa

Kielenikin häpeää minua

eikö se saatanan symboliikka riitä

sinun ja rakkaasi välillä?

Kirjoituskoneeni häpeää minua.

Se on huonosti myyvä teatteri. Amfi tärisee, tuolit uppoavat ja juuttuvat

kehnoon dialogiin.

Aristoteelinen järjestys sekoilee mustenauhassa

kuin väärin kelattu filmi

tai kurja performanssitaiteilija.



Ikkunan takana maisema

vaihtuu mielenliikkeitteni mukana

Jos tämä on liikaa

mitä on yö

mitä on esikoinen

Kuka hautaa rakkautta. Petosta.


TOINEN VERSIO

Pöytäni häpeää minua

kun laskostan siihen sorretun painoni

kynäni häpeää minua

kun irrotan otteeni ja

hengähdän saamattoman ilmaa

kieleni häpeää minua

eikö se pirun symboliikka riitä

sinun ja rakkaasi välillä?

Kirjoituskoneeni häpeää minua.

Huonosti myyvä teatteri. Hyppivillä istuimilla.

Ikkunan takana maisema vaihtuu

mielenliikkeitteni mukana

kirvelevä valo jäljittelee

kesän hiipuvaa aurinkoa

sitten valuu sateena

kun solmin nauhani.

Jos tämä on jo liikaa

mitä on yö

mitä romaani

ja kuka hautoo rakkautta? Petosta.