Tässä on muutamia päiväkirjasotkuja, jotka hahmottunevat myöhemmin runoiksi. On kiinnostavaa kokeilla, josko ne julkaisun kautta pyrähtäisivät lentoon, kun muuten vain sivuillani laiskottelevat.

Nokkosperhonen ui lehtikullassa
lintu palkitsee yksinäisyyttään huutavan taivaan

sade sataa, kuuma kattopelti muuttuu
tinaksi
valuu räystäiltä alas sulan muotoiseksi
lupaa kevyttä onnea luovuutta

oi vasaa, jonka selkä höyryää happamassa aamuauringossa
 oi vasaa joka poimii sulan mäntyisen markiisin alta
oi vasaa joka pukee takkinsa
laittaa sulkakynän rintataskuun ja kahlaa aution Helsingin läpi
sen sorkat ovat kuraiset se muistaa nimesi

Metsä soittaa ovikelloa ja tekee kirjailijan onnelliseksi.

VAIHTOEHTOINEN:

Nokkosperhonen ui selkää lehtikasassa
pieni lintu palkitsee yksinäisyyttään huutavan taivaan

hirvenvasan turkki höyryää happamassa aamuauringossa
sen sorkat ovat kurassa, se muistaa sinun nimesi
se poimii maasta sulan ja pistää sen rintataskuunsa

kenties metsä soittaa ovikelloa ja tekee kirjailijan onnelliseksi.

---

äitini on sukulaisistani minulle läheisin
olemme samaa rotua, kaunisturkkisia jäniksiä

jänikset ovat mystikkoja
ne tuntevat tähtikartat ja syövät pääsääntöisesti mustikoita
jos niiden käpälät leikataan, luuydin kannattaa vuolla nuolenpääksi
sillä sellaista soturia
ei kaada kukaan.

siskoni on fakiiri, fakiirit ovat hyvin harvinaisia ja hyvin hankalia
ne keräilevät jalokiviä ja osaavat muuttua pääskysiksi
kaikkein eniten ne pitävät safiireista, jotka ompelevat hiuksiinsa heidän
hiuksensa ovat mustat.
Jos heittäydyn hänen viereensä nukkumaan ja hän levittää palmikkonsa
vajoan siihen ennen kuin ehdin hapuilla kielekettä
huhujen mukaan siskoni nielaisi hiuksiinsa auringon

---

Puhtaat lakanat

et pidä tästä kappaleesta, se täyttää huoneen;
se painaa turpeita huuliani
olen sen ja seinillä
juoksevat laumojen varjot
kuin luolamaalausten vauhko
tärisevien öljylamppujen valossa

 erotiikkaa ja voimattomuutta

---

SOTATAPAHTUMA

Olen tehnyt hätkähdyttävän löydön. Se karistaa ironian väkivalloin tiehensä.

Pitelen käsissäni päätäsi. Suu on auki, hiukset neulasissa ja siniset silmäsi välkehtivät kuin kesäpäivän joki.

Surrealismia?
Ei, olin tässä juonessa mukana.
Olimme noin tuntia aiemmin paenneet pienestä pähkinänvärisestä saksalaiskaupungista nimeltään Sirkus (Der Zirkus). Pitelimme toistemme käsistä kiinni kun juoksimme viimeiseen vaunuun.

Tämä se vasta on karkulaisten rakkautta! Nyt jos kuolisin, kuolisin onnellisena!
Sitten tuli junan etuseinä sisään. Murskasi alleen siniset penkkirivit. Huusit:

saatana
saatana
saatana

Männyt junan ikkunassa juoksivat kuoleman alta.
Ei sinusta mitään lohtua ollut, mustissa silmissäsi sisko, pikkuveli, perhe petturuus
kaikkea mikä on tosi Herran valon edessä

Pudotan pääsi maahan kytevien ruumiitten rinnalle ja löntystelen vähän matkaa.
Aamun sumuun kasvaa sateenkaari,
helmeilevän keltainen vihreä punainen si -