Päiväni Mika Häkkisenä

Tästä on jo jonkin verran aikaa, mutta kerrottakoon se nyt kun kirjoitin jo alemmas performanssista ja rooleistani.

Mulle luonnollisin ensimmäinen performanssirooli oli hyvin tuntemani Häkkinen. Tein sen, koska en uskaltanut olla kukaan muu, esim. Rautamies.

Tarkastelin maailmaa koko päivän Mika Häkkisen oransseista linsseistä - se oli vaikeaa, koska minun oli samana päivänä tehtävä haastattelu. Yritin pistää keskusteluuni parhaani mukaan häkkis-passiivia ja nauhurin mukaan epäonnistuin melkoisesti ja aiheutin oudoksuntaa. Kävin myös sinä päivänä katsomassa Le Havren, mutta se oli helppoa koska Mika Häkkinen pitää varmasti Kaurismäestä.

Niin surullista, että juuri silloin kun sain päivästäni Mika Häkkisenä oikein kiinnostavia kuvia, olen vahingossa poistanut ne kameralta luullen ajat sitten ne ladanneeni koneelle. Noh, Häkkinen otti ympäristöstään kuvia, jotka kerta kaikkiaan ihmetyttivät häntä (jotkut heilahtivat - vieras kamera). Otin myös ostamastani ruoasta todistekuvia - ostin kaikkea, mitä Mika söisi.

- Omenamehua (lempijuoma, kun ei alkoholia)
- Ison tölkin Warsteiner-olutta (Häkkisen pitkäaikainen sponsori - hyvin pahaa kaljaa)
- Real-ruisleipää
JA sitten meinasin ostaa Häkän yhtä lempiruokaa uhratessani itseni MELKEIN täysin hommalle... eli kanasalaattia... mutta kaltaiseni nuoret nerot eivät syö broileria... sou sad ( - Mika Häkkinen vastaa toimittajalle kun toimittaja kysyy tunteita formularadoilta vetäytymisestä).

Mitä tästä tempauksestani opin? En mitään. Paitsi sen, että kahvi on mieletön juoma.