Luokkakokous

Kunpa voisin kirjoittaa tämän toisin kuin
"olin luokkakokouksessa ja-"
luokkakokous, tuo erään matkan lippu
tyhjä tulliasema maiden välisessä
piirretyssä kuilussa
olin
kuitenkin
luokkakokouksessa
vaikka olisin voinut
viskata sen kymmenen vuotta tuonnemmaksi
päivään, jolloin olisin vihdoin se vetovoimainen aikuinen
joksi minun piti kasvaa
enkä vetäisi talvea oudoksuttavassa kaupungissa
perässäni menneisyyden rekeä!

vieressäni istui
hemaiseva blondi
tuoksui samanaikaisesti hedelmäsiideriltä että kuivalta
kalliilta viiniltä
mikä hurmaava kombinaatio!
olimme tilanneet tänne
kahdenkymmenen hengen hääsviittiin
ainoina jonkun ison pullon
se lastattiin eteemme jäävuorena
vähän hävetti
oltiin snobeja ja kuiskittiin
kaikki pahat puheet toisten korvilta ohi.

voi rakas!
eivät ole nämä kiukkuiset vuodet meitä erottaneet
(runoni muuttui sinfoniaaliseksi, syytän Sibeliusta)

Olin lujasti päättänyt etten toheloi tänä iltana
minä, huojuva talo

en mokannut, kompastellut
  tilan täydellinen hallitseminen
toi  kuitenkin minussa esiin sen hyvin paskamaisen piirteen

ilkeyden
juuri niitä ihmisiä kohtaan
joita oli todella kannattanut kaivata nämä vuodet.

Ihmisten kasvoista paistoi se
että ikä oli sysännyt heidät juuri siihen
oikeaan ja vaikeasti löydettävään
herkkään suuntaan
joka vielä tulevaisuudessa paljastaisi kaiken sen potentiaalin
elämänjanon ja ilon
joista vain rohkeuteen puhjenneet voivat nauttia.