Kirjeitä ystävilleni

Kuolinonnittelut! Vihdoin ja viimein! Olit niin hyvä ihminen, etten olisi kestänyt katsella sairasteluasi yhtään pidempään.
Sain lauantaina odotettua sähköpostia. Läskiperse hoitaja oli tsuikauttanut sinua jollain adrenaliinia voimakkaammalla. Hyvä niin.
Palaan hetkeksi menneisiin, onhan niin mukava muistella sitä aikaa, kun kykenit vielä ajattelemaan.
Olimme tosi  hyvät ystävät. Tosi tosi ystävät. Suhteestamme paistoi ulkopuolellekin tietty perverssi sisarius - ja minä olin se, jota katsottiin ylöspäin, mutta älä kuvittele, että olisin itse katsonut sinua alas. Paitsi iltaisin, kun istuit  lattialla liikuttuneena kuuntelemassa tarinoitani, olinhan tapani mukaan vallannut koko sohvan.
Läpi nuoruutemme minua vaivasi androgyyniytesi ja alistuneisuutesi 1800-luvun neitsytihanteelle. Olit kuin jokin Uuden Aikojen Vaginain Vartijoiden salajäsen.
Hävetti olla poissa luotasi pitkiä aikoja, sillä olit murheissasi vaikka muuta esitit.
Minun kanssani olit tomera: leikkasit ruohoa, teit taidetta ja ansaitsit rahaa.
Jos olin ollut pidemmän aikaa poissa, löysin roskiksestamme hirveät määrät piilotettua suru-ruokaa, vanukkaita, spagettia ilman kastiketta, makkaraa, Fazer-patukoita ja kuohukermaa (miksi, en tiedä).
En viitsi käydä tänä iltana enempää dialogia itsestäni itseni kanssa, joten mainitsen vielä, että olen käynyt joka päivä haudallasi ja pannut kivien alle ne kaikki setelit, jotka olin rouvalle velkaa. Kaikki elämääsi ravisutelleet symbolit, enkelit, asiat, joissa oli liilaa väriä ja koristeelliset intialaiset häkkyrät, ovat nyt kanssasi ikään kuin barrikadina muiden laantuneiden tautisten välissä.
Sinä olit minulle yksi kaikkien aikojen rakkaimmista ystävistä, sitä ei pidä ottaa loukkauksena. Suvaitsevaisuutesi ja luonnollisuutesi oli rikollisen ällöttävää tässä rottien valtakunnassa.
Pidä tyylisi, kohtaamme kuitenkin.


Tiedät kyllä kuka.

----

Rakas ****

En edes ymmärrä, miksi vaivaudun kommunikoimaan kanssasi. Ajattelin nyt kuitenkin onnitella, kun ei tässä maailmassa löydy enää muita kuin keinotekoisia ilonaiheita.
Onnea! Ken onnitteleepi?
Se syvällä arvissaan uiskenteleva, sinua huomattavasti pidempi ihmishenkilö, jonka kuitenkin sait MATELEMAAN varpaittesi edessä useamman vuoden ajan.
On perin outoa, että niistä kaikista ikävistä teoistasi huolimatta suurin surunaiheeni on se, että olet niin lahjakas liikunnassa. Itkin verta, kun sait ylispagaatin, tai kun urheilit niin, ettet voi enää saada lapsia. TAI, kun voitit minut turbokeihäänheitossa*. Tuollainen kaikki katkeroittaa ihmistä, joka on menettänyt pyhimyksen vartalon omaa laiskuuttaan.

Eipä mulla muuta. Ota vaan lisää sitä kakkua.
Terveisin, "tuntematon ääni yössä"

* Turbokeihäs on erityisesti invalideille ja naisille kehitetty urheiluväline. Sitä käytetään samalla tavalla kuin tavallista keihästä, paitsi että se on paksumpi ja siinä on rakettimoottorointi. Turbokeihäällä on osoitettu olevan psykologisesti ja hierarkkisesti suotuisia vaikutuksia varsinkin ala-asteikäisten tyttöjen keskuudessa, kun heidän on annettu päihittää voimakkaammat pojat urheilukilpailuissa. Turbokeihästä suositellaan ylipainoisille tytöille ja pojille ja kaikille muillekin liikuntarajoitteisille, joilla ei ole tarpeeksi lihaksia yli kolmen metrin heittoon. - Wikipedia

Hei ********
Mahtavaa! Ihanaa! Sinusta on tullut höntti! Pölvästi!!!
Eikä minun tarvitse enää katsella sinua.
Silloin, kuin jouduin katselemaan, olit niin komea ja edustava, että ilmassa leijui kateellisten katseiden tuimanpunainen, onnellinen henki. Olen aijoituksissa loistava - hyppään aina ketterästi seuraavaan, kun tilanne alkaa näyttää pahalta.
Niin että hyvää joulua ja hyvää Uutta vuotta. Pidin kirjeen ytimekkäänä, koska siinä on sinulle muutenkin liikaa konsonantteja ja vokaaleja.