| Theo van Doesburg, Counter composition |
Pidän siitä, että saan laitettua runojani esille muuallekin kuin tänne. Aukeassa runoille tulee ikään kuin halvat kannet. Omakustannekappale.
Pidän aukeasta.
Tässä sarjassa on vähän jäsennellympänä aiemmin täällä blogissa julkaistua matskua, pari hetkessä luonnosteltua runoa ja sitten tarkassa kaavassa mittailtuja. Pensselin täytyy mielestäni olla mukavan löysä ja läpeensä märkä, niin että pisarat roiskuvat ja jälki on rosoista (toisin kuin sivulla olevassa konkretistisessa taulussa). Ja näin syntyi, luojan kiitos viimein, tässä kirjoitusblokin kuivassa erämaassa, ihan suht värikäs runosarja: Sininen punainen keltainen punainen. LUE TÄSTÄ!
Ja nyt kun on vihreänvioletit kannet laitettu, voin leikkiä oikeaa kirjailijaa.
Kokoelmasta sanottua:
Huippuja! - Miki Liukkonen
Seksikästä. - aukealainen
Tämä tekee lukijasta "mamun", joutuu hetken miettimään miltä tuntuu kun ei ymmärrä mitään
- aukealainen
Osa runoista on sellaisia joitan en lainkaan ymmärrä. Johtunee siitä, että olen vuosimallia 1938 paikalleni jämähtänyt kalkkis. - Valde Aho
-- Pitkän linjan muusikotkin tekee tahallaan huonoja levyjä väliin ettei koko ajan tartte nostaa rimaa.- Olli Hongisto
Luin kaikki yhdeltä istumalta läpi. Sinulla on mukava tyyli kirjoittaa, vaikken kaikesta kiinni saanutkaan. - aukealainen
Hirveästi en viitsi kirjoitella etten vain turmele mitään. Jos voisi ilmaista uskottavasti ihailunsa julistamalla olevansa kateellinen niin tekisin sen heti, ehkä yritän keksiä vielä myöhemmin jotain. - Pääjärvi
----------------------------------------------------------------------------------------------
Koska havaitsin, että kirjoitan liiaksi tälläisiä lyhkäisiä pommikirjeitä uskolliseen Lorviini, päätin palata ja kirjoittaa muutakin kuin mainospuffin älähdyttävän upeasta sarjastani. Kirjoitan vaikkapa runoja. Kädessäni inspiraationa Harry Salmenniemen Runojä ja Walt Whitmanin Valitut runot. Lämmitelköön Whitman. Katkelma runosta Laulu itsestäni.
"Minä lorvailen
vokottelen sieluani esiin,
makaan ja lorvailen kaikessa rauhassa,
katselen kesässä kasvavaa ruohonkortta.
Minun kieleni, vereni jokainen atomi tästä mullasta muovattu,
tästä ilmasta,
olen syntynyt täällä vanhemmista
jotka ovat syntyneet täällä vanhemmistaan
he omistaan:
minä aloitan nyt, 37-vuotiaana, täysissä voimissa,
ja toivon etten lakkaa ennen kuin kuolen."
meitsi:
Kiipeän autoon, ojennat kätesi
jäätä, nilkat koetuksella
hengittäminen vaivalloista, moottori käyntiin
on sininen sää ja sininen kylä
heittovalot piiskaavat torpan lapsia
bensa-aseman kahvit
ontto soittolista ja jos-olisin-Tom-Waits-pitäisin-tästä
kerjuri,
pistäytymässä alepassa ostamassa persikka-vaniljaunelma-jugurtin
omalla lautasella valkoista muusia
hopealusikka, kaksi mustaa leipää
kaikkialla valitus ja kalina
pöydän alle pudonnut kolikon toinen puoli
pyörätuolin silmä ja television kasvot: no signal no signal no signal
autosi naisääni
Olet erinomainen
loistava
erinomainen
olet valtaa, olet voimankäyttöä
yhtä sulavaa näytöstä
erinomainen
erinomainen
käännät hellästi ja hyvin
jos nyt pysähtyisit, kuolisit suruun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti