Kello viiden runot

Yksinkertaista runoutta

voi veljet
antaisin kaiken mitä ansaitsen
mutta tienaan runoillani vain vähän
ja te, te ansaitsette
niin paljon enemmän

---

viime yönä
rikkoi valo kaikki säännöt
ja vei pikkuveljen
tuhansien teiden ylitse
oman varjonsa luokse nukkumaan

minä kiitän näitä tuntemattomia tulia
siunatkaa heidän unensa niin siunaatte minut
laitan yölamppuni kiinni ja kuulen
hiljaa tuulessa haukkuu laulu

---

kadut kastuvat, perin kummia kasvoja heijastavat
silta rakastanut kevääksi itsensä kieroon
sinä olet rinnallani niin varmana
ettei ole tuttu edes kotikylä
ei eteisestä eteiseen eksy
ellei ole lempeä tämä

---

hei sinä vitun punapää
älä vie minun miestäni

kuu hiestä märkänä
hiuksia nielussa
- en nuku
vahdin kipua

yhä vain se nainen
unissani, jatkuvasti -
ei sortaisi
en ryhdy kirjoittamaan tätä,
tämä on sentään
vain kello viiden runo

ja minä -
pelkästään pikakahvista sekaisin
toivon tulleeni hulluksi
yritys ei onnistu
hyväntuulinen räp
vie kaikki draaman aikeet

---

voi näitä runoilijoiden rakkaustarinoita
niin paljon paskanjauhantaa
ja silti niin paljon parempaa
kuin vaikkapa lähihoitajien hellyys
eipä ainakaan pidä olla
mitenkään erityisen varovainen
ei! ne odottavat, että nyt kun on taas heitelty
yksi astiasto hajalle
niin voi istua alas ja laittaa instant coffeeta tulemaan
vaihtaa parit suudelmat ja mikä parasta
parit sananparret
kirjapainojen painettaviksi

---

olen rumimmat ruusut pakkasesta
voin sijaan tuotu margariini
halvin vakuutus ja huonoin palvelu
purkki pikakahvia ja asemalla vastassa
Maunulan Miss Orivesi
kauppa auki 24h
oravan ja hattivatin hieno yritys risteytyä
viihdetaiteilijan & viihdetaiteilijan tyttöystävä
olen ovessa ei mitään tai maximissaan exit
olen kieliään itkevä kitara ja levottomat jalat levottomat jalat
olen suutarin lapsi; kengät rikki kantapäistä
olen ratalankatoisto
tämän lainaan runostani:
kuu jolta katosi loisto