Sinä kävelet metsään ja se metsä on sumussa.
Sinä kävelet sumuun joka on tuli.
Tunnistamatta jäävät sinun kasvosi
ne ovat korpin kasvot tai ihmisen
jolla on korpin naamio.
Sinä kävelet sumuun, et käänny
ja minun nimeni on Tristessa, viskottu lasi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
viskottu lasi <3
VastaaPoistaTiivistä, jämäkkää ja dramaattisia asetelmia. Meikä tykkää.
VastaaPoistaOnko tämä yksinänsä vai edustaako sitä mitä kynästä nykyisin irtoaa?
Kiitos molemmille! Kristian: yksittäistä kamaa...
VastaaPoistapidän runokokoelmastasi!