Lähden viikon päästä kuvataiteilijaystäväni kanssa tekemään runoutta ja videotaidetta yhdistävää teosta Berliiniin.
Projektimme ei ole meillekään täysin hahmottunut, ja vaikka olemme molemmat määrätietoisia ja kunnianhimoisia, lähdemme matkaan paineetta. Olisi toki mukavaa saada aikaan jotakin esityskelpoista. Jotakin, johon voisi vaikkapa sisällyttää sanan tilataide tai installaatio.
Molemmille - kuten lukuisille muillekin suomalaisille - Berliini on merkittävä kaupunki.
Projektin valmistelua:
Jörn Donnerin elokuvassa "Anna" on runollisia kohtauksia, jotka ovat inspiroineet meitä molempia. Lisäksi olen täysin rakastunut Marguerite Durasin runokirjaan Ei muuta, jonka kirjemäisyys ja suora puhe olisi yksi tapa replikoida meidän video/valokuvateoksen päälle. Lisäksi minulla on jo muhkea kirjearkisto viime vuodelta Berliinissä asuessani. Niiden lukeminen on saanut sydämeni sekaisin.
Tässä Duras.
Tunnen itseni ruhjotuksi siitä että olen olemassa. Se saa minut kirjoittamaan. Kirjoitin sinusta väkevästi poissaollessasi - kirjoitin miehestä, jota rakastan.
Olet suurimmassa koskaan näkemässäni viehätysvoimassa. Olet kaiken takana.
Jörn Donnerin 'Anna' Yle Areenassa
Ja näistä valokuvista - niin. Ne ovat enemmänkin dokumentatiivisia kuin hauskoja tai hienoja. Ne kuuluivat kansioon "ei nähtäville". Ne ovat minulle merkityksellisiä juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti