Taideprojekteja ja Berliini - otsikko, johon haluaisin hirveästi lisätä kirjaimen Z

Lähden viikon päästä kuvataiteilijaystäväni kanssa tekemään runoutta ja videotaidetta yhdistävää teosta Berliiniin.
Projektimme ei ole meillekään täysin hahmottunut, ja vaikka olemme molemmat määrätietoisia ja kunnianhimoisia, lähdemme matkaan paineetta. Olisi toki mukavaa saada aikaan jotakin esityskelpoista. Jotakin, johon voisi vaikkapa sisällyttää sanan tilataide tai installaatio.

Molemmille - kuten lukuisille muillekin suomalaisille - Berliini on merkittävä kaupunki.

Projektin valmistelua:
Jörn Donnerin elokuvassa "Anna" on runollisia kohtauksia, jotka ovat inspiroineet meitä molempia. Lisäksi olen täysin rakastunut Marguerite Durasin runokirjaan Ei muuta, jonka kirjemäisyys ja suora puhe olisi yksi tapa replikoida meidän video/valokuvateoksen päälle. Lisäksi minulla on jo muhkea kirjearkisto viime vuodelta Berliinissä asuessani. Niiden lukeminen on  saanut sydämeni sekaisin.

Tässä Duras.
Tunnen itseni ruhjotuksi siitä että olen olemassa. Se saa minut kirjoittamaan. Kirjoitin sinusta väkevästi poissaollessasi - kirjoitin miehestä, jota rakastan.
Olet suurimmassa koskaan näkemässäni viehätysvoimassa. Olet kaiken takana.

Jörn Donnerin 'Anna' Yle Areenassa

Ja näistä valokuvista - niin. Ne ovat enemmänkin dokumentatiivisia kuin hauskoja tai hienoja. Ne kuuluivat kansioon "ei nähtäville". Ne ovat minulle merkityksellisiä juuri nyt.

@@@ MAC BEAM INTERNET CAFE @@@

Guten Abend! Vietän viimeistä iltaani Berliinissä.
Ostin turkoosit housut. Frankfurter Alleen halpaa internetkahvilaa voin sydämellisesti suositella kaikille, joilla ei ole älypuhelinta eikä älynlahjoja saada omaa kannettavaansa toimimaan ulkomailla.

Seuraavat runot kirjoitin eilen Friedrichshainin vanhimmassa rakennuksessa, pommituksista selvinneessä kappelissa jossa toimii nykyään teatteri. Itse miljöö kuplii jo niin paljon bohemiaa, että jos luovuus ei siellä kuki niin ei sitten missään. Nyt käynnissä olivat vielä helkutin upeat maanantaijatsit. Runoista ei - köh - tullut kuitenkaan mitenkään erikoisia, mutta ei se mitään.



En kapakan hämärässä
näe käsialani perään mutta
rukouksen voin silti huutaa:
hyvä jumalani!

Anna edes yksi kuumuuttaan itkevä katu
ja hän, hänet siellä
edes yksi suudelma ja sitten kuolleen unta
- mikä lantti minun täytyy
sellaisesta hyvästä
sokealle fonistille heittää?



---

Kohtaus saksalais-japanilaisesta taide-elokuvasta:

mies, suoraselkäinen ja silmälasipäinen
takki rikki rillit rikki
matala kertojanääni.

tunsin sen yöpakkasista
hevonen juoksi aitauksen ympäri
tuuli se kääntyi hitaasti
ja tuli luokseni.
Nyt sinä jätät hänet
ja otat minut sydämeesi

Vieläkin myrsky hahmottomana huoneessani
pyytää milloin oikeaa milloin vasenta kättä

en valinnut tuulista enkä selkeää säätä
valitsin joen ja kokeilin jäätä
oi kymmeniä kirjailijoita
jotka olivat jo lähteneet tämän lahden poikki

odottaen, että vastarannalla olisi vastaus kaikkeen

ratsu katsoo tallistaan talveen
mies levittää kätensä
hevonen on musta
ovat mustat myös sen silmät

---

THE LONG KISS GOODNIGHT: KOMPROMISSEJA 1

Pitihän se arvata. Ohjaaja Renny Harlin toi kuvauspaikalle tyttärensä Princess-merkkiset luistimet.
- Okei, mä pyydän sua vain kerran vetämään tän järven poikki niin nopeesti kuin sä pystyt. Stunttiauto tulee sun vasemman olkapään takaa. Me leikataan se ennen kuin se saa sut kiinni.
Naispääosalla oli päällään vaaleanpunainen untuvatoppatakki. Se kellui kohtauksen päätteeksi avannossa ja näyttelijältä korjattiin verta vuotavaa nenää. Jeepin puskuriin oli jäänyt yksinäinen luistin kiinni ja Renny istui plarin kanssa ja ajatteli että ei jeesus  kuka ehtii muka solmimaan luistimet kun auto ajaa perässä?
Lopullisessa versiossa NAINEN ajaa AUTOA takaa ne samat luistimet jalassaan. Hän sitoo ne tammikuisen järven rannalla jeepin takavaloja tuijotellen. Nainen ottaa auton kiinni parissa näppärässä sekunnissa. Se oli niin simppeli ratkaisu että miksei se heti tullut mieleen, myhäili Harlin ensi-illassa.
















Ostbahnhofin jättömaat.

Minne ovat pommit sieltäkin kaikki talot vieneet?

Rauniot kärrättiin viisi vuotta sodan jälkeen
demokratialla Friedrichshainin puistokummuiksi
nyt nuoret voivat niillä istuskella
niin juuri

Rauha istuu sodan päällä
juo jääteetä ja euron kaljaa

---

rakkaudelle nauraville
on taivaassa erityinen rangaistus
he saavat maata auringon valolla teroitetun giljotiinin alla
joka kikattelee enkelten höyhenistä
mutta en minä tiedä ironiasta mitään
me maunulalaiset ymmärrämme naurun jamaikalaisesti
kuvittelemme pirullisen hymyn onnentoivotukseksi
sano siis analyyttiselle ystävällesi
että syntymäpäiväni ovat vasta tammikuussa
ja että hänen treenattu vartalonsa on lahja jo

City of dogs

improvisoiden, koska nettikahvila ei pidä harkitsevaisuudesta





minkä niminen on tuo koira
joka kulkee hitaasti
kuin merirosvolankulle houkuteltuna?
Miksi eivät eläinsuojeluviranomaiset
puutu sen kipuun

vai onko isäntä
puuttunut viranomaisiin?
ja sanonut invalidikoiralleen: sinun, "HAADES", täytyy elää!

Tänään isäntä haki lähikaupasta märkiä päärynöitä
ja minua kiinnostaa vain koiran Nimi.
Onko se jokin tähtikuvioista? Sirius vai kenties natsien z42?

tai intiaanien suoma - kuten Yksijalkainen Istuva Iso Koira?

jättäkäämme hänet varpusten kiusattavaksi, en tee tästä runosta tarinaa
palatkaamme häneen kuolinvuoteellani alaviitteellä
aikaan jolloin minulla ei ole juoruja kuin kissoilleni
eräästä kolmipyöräisestä koirasta

kaukana, kaukana täältä

---

maanantaijatsit

das war alles
nyt voimme hymyillen kuolla

---

vapaat koirat, kauniit maa-
ampiaiset hiekkaluoliaan puolustamassa...
auttamattomasti alakynnessä...
ihosi helmet... kaikkien tunnistama vanha rakkaus...
jotakin miehekästä sanoissani
kenties pala Hemingwaytä...
hänen suurta rohkeuttaan jota vihasivat naiset

---

Berliinistä ei tiedä mitään ellei ole käynyt täällä helmikuussa.
Tulkaa sitten kysymään
että mihin katosi maailman kaunein kaupunki
kysykää turkkilaiselta
joka yrittää myydä kuivaa viinaansa ohikulkijalle
joka ei ikuisessa tihkusateessa
saa pyyhityksi edes kyyneliään

---

olen kirjoittamassa jotakin kuolematonta
en välitä vahvoista poikakirjailijoista enää
jota Helsinki sikiää hullun lailla!
en välitä lahjakkaista ja ujoista naisista
jotka jostain syystä eivät ole kiinnostuneet huomiosta
minä taas
loputon huomionjanoni
se on tuhoava minut
ja joka ikisen jota suutelen
olen menestys vain kummitätinä
peitän korvani aina kun vauva huutaa
sitten juon viiniä ja suunnittelen taas vallankumouksellista
sikafeministiromaaniani
siinä olen helvetti formulakuski
ja teoksessa minulla on rinnat
unelmia joita en koskaan tavoita
VOIN AINA PAINOTTAA KAPITEELEIN
vittuun kaikki ja minulla
on vielä monta teoriaa
tuhotakseni kaikki periaatteeni
esimerkiksi sen että älä koskaan kirjoita
yli neljän sanan pituista manifestia
(NELJÄN SANAN PITUINEN MANIFESTI)
jonka sisältöä huolellisesti vaalin...

en ole keksinyt sitä vielä
ehkäpä IME MUNAA
mutta se on vain kaksinen
eikä sovi kuskin suuhun
paitsi liikennevaloissa

sinusta on kasvanut vilpitön ja hyvä ihminen.

---

Olen soittanut kuolevalle naiselle viimeiseksi kappaleeksi Nylon Beatia.
Jo se on niin runollista, ettei tule mieleenkään muotoilla tätä tekstiä. Ja puhun tästä samasta elämästä mitä tekin elätte. Jokainen kohtaa loppunsa, ja hän teki sen rehellisesti.
Kuolinsyyraporttiin vedoten en voi kertoa tarkkoja yksityiskohtia
mutta voin vain vihjata jamboreen suuntaan:

a) Naparengas vain
b) Kaksitoista apinaa ne kuolaa perään
c) Seksi vie ja taksi tuo

---

kleine oder Grosse?


        aamulla: suolaa vai siirappia?

juot itsesi hengiltä
ja minä en katsele sitä
en edes Friedrichshainissa
missä pubin omistajalle omistettu kuolema
tuntuu flipperin ja yhden käden katupunnerruksen jälkeen
pelkästään uskottavalta
   ja en minä sinun vihaasi pelkää

minä pelkään sinun yksinäisyyttäsi.

olet kasvanut
olet oppinut paljon

olet oppinut juomaan paljon
olet komea nyt, ei sanaakaan enää muutoksesta
tule vain soittamaan ovikelloani
tai pistämään se palasiksi
mutta muistatko kun kuuntelimme auton takapenkillä

Wu Tang-clania
ja minä olin Obi-Wan Kenobi?

Muistatko enää lähiöni silhuettia

ja sitä, kuinka tukkani auringon poltteessa
paloi ihoosi kiinni?

---

runoni näkymätön imperatiivi
sai hänet vallan raivoihinsa

Berlin Stories

Fiktiivinen tarina.

Tapasin Tristanin ensimmäistä kertaa Mehringdammin metroasemalla. Hän kysyi olenko eksynyt, kun en näytä löytävän rullaportaisiin ja minä vastasin, että haluan vain nousta oikealle kadulle. Hän oli hyväsydäminen pirulainen ja jo kolmen abortin mies. Hän kertoi sen kun olin jo jättänyt Saksan, vaikka muistan asian painaneen häntä Clash-nimisessä takapajuisessa baarissa joitakin öitä ennen lähtöäni.
Olin matkalla Bergmannstrasselle ostamaan hippivaatteita. Hän asui tietenkin Bergmannstrassella ja tietenkin  minä menin hänen luokseen. Hän esitteli olohuoneensa ylpeyttä, DDR:n aikaista kolikkopeliautomaattia, joka kävi vain Saksan markoilla. Uskoi saavansa siitä ainakin tuhat euroa, mutta pelkäsi liikaa ostavansa pelkkää marihuanaa.
Seksistä ei tullut mitään. Hän sanoi sen johtuvan siitä, että saksalaiset tytöt sheivasivat, ja että hän ei kestänyt karvaista viikinkinaista. Kerroin, ettei Pohjolassa kukaan sheivaa, koska meitä alkaa muuten paleltaa.
Hän suostutteli minua alastonkuviin joissa pitelisin 1800-luvun pitsistä sateenvarjoa. Kaikilla saksalaisilla oli fetissinsä. Ainakin hänen tyttöystävänsä Claudia, joka oli vegaani ja siksi parempi kuin minä, suostui poseeraamaan. Minua ei kiinnostanut sateenvarjo eikä Claudia ja kun poistuin keittiöön hämmentämään pohjaan palanutta nuudelikeittoa, tuli C kotiin ja alkoi melskata.
Esittäydyin muina miehinä ja Tristan alkoi suureen ääneen ihmetellä tyttöystävänsä typeriä ostoksia. Hän heitti vegan schnitzelin maahan ja huusi että saatanan Saksa että oli kyllästynyt syömään vihanneksia että muuttaisi Maunülaehen koska oli kyllästynyt suomalaisiin pelkkinä hipsterituristeina.
Claudia otti keittiön lipastosta sakset ja leikkasi tyynesti Tristanin kolikkopeliautomaatista joitakin piuhoja. Tristan mainitsi myöhemmin ylpeästi, että niin dramaattiseen tekoon eivät pystyneet kuin älykkäät naiset.
Se oli surullinen kohtaaminen Tristanin kanssa, muttei jäänyt ainoaksi.

Istuskelin Rigaer Strassella Mikko-nimisen travellerystäväni kanssa. Hän oli juonut seitsemän Club Matéta ja paljasti naineensa ensimmäisen kerran julkisella paikalla Berliinissä. Se oli tapahtunut Tempelhofin, hylätyn lentokentän, niityllä massiivisten kesäreivien aikana.
Olin ihmeissäni, eihän siellä ollut edes pensaita missä piilotella.
- Ei niin, hän huokaisi surullisena.
Kun Tristan kuuli asiasta, hän ei uskonut sitä.
Kyllä Tempelhofissa on pusikkoa. Hän halusi näyttää minulle Tempelhofin Suuren Puun.

Perillä hän ei tehnyt muuta kuin laski housunsa.

Törmäsin taas Tristaniin ja hänen ystäväänsä - jonka nimen olen jo unohtanut - Prinzenstrassella jossakin päin Kreuzbergiä matkallani Tegelin lentokentälle. Odotin suomalaista kaveriani Nikoa.
He tarjosivat minulle lihavan jointin ja pussin kukkaa.
Tristanin ystävä pakkasi kannabikseni folioon kun kuuli, että olin matkalla lentokentälle. Kerroin, ettei tarvitse, sillä odottaisin ystävääni ulkopuolella. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt englantiani ja jatkoi askarteluaan.Yhtäkkiä hän kääntyi selin minuun ja osoitti innoissaan hupparissaan olevaa logoa. Se oli Berliinin liikennevalojen ukko, joka merkitsi, ettei tietä juuri silloin saanut ylittää, mutta hänen kuvassaan liikennevalomiehellä oli käsissään mailat.
Tristan selitti minulle, että mies oli Saksan pingismaajoukkueen kapteeni, melkein kuuluisampi kuin isänsä, joka oli 70-luvulla rohkea talonvaltaaja. Tristan suuteli minua ennen kuin astuin Tegeliin vievään bussiin ja tajusin, ettemme olleet suudelleet aiemmin. Suudelma tuntui vanhalta. Se saattoi  johtua hänen tympeästä ketjupolttajan maustaan.

Asemalla yli-innokas tullikoira hoksasi 20 gramman kätköni. Olin juuri selittämässä vanhalle saksalaisrouvalle, ettei minua huvittanut maksaa vessapoletista, jos edes vessanovia ei saanut kiinni.

Lentokenttävirkailijat eivät voineet ymmärtää, miksi olin yrittänyt piilottaa pilven läpivalaisukameroilta, jos en edes pyrkinyt pois maasta. Painostuksen alaisenakaan en vasikoinut maan ping pong-ylpeydestä.







Die Folgende Erzählung (seuraava kertomus [meni tuskin oikein]: Lichtenberg Stories!)

 Viime aikoina Lorvi on avautunut esimerkiksi hakusanoilla hullu-siivooja, fonecta lesbo, tankotanssi aura, balettitossu JA Lena Zavaroni. Arvostan!


pimeässä saksalaisessa kellarissa
pimeää olutta lämpimien valojen alla
käyt taakseni, yllättäen
pieni kuolema Berliinissä

sinun kätesi sinun sormesi sinun suusi
kuin ruusut, täynnä absinttia!
ei aikaa eurooppalaiseen häpeään
kaikki totuus löytyy tästä ilosta
kuumasta saksalaisesta kellarista

vaatteet tippuvat laiskasti nilkkoihin
               
              kuin        

                 hollantilaisten
tulppaanien

           mustat
                    terälehdet
----------------------------------

vaan pian sammuu sylini leimu
ja suut muuttuvat mustiksi
ja kalloilta valuu hopeinen taika
leikit kohtaloa suuremmalla
kun et ollutkaan hän

kuolema berliiniläisittäin

Jealous & crazy girl ja Kaikkien asioiden kääntöpuolet

 

hei kulta
ei tässä voi muuta kuin tulla hulluksi
haen korttipelivertausta

ei löydy, et ole peluri

mielenkiintoinen luku kalenterissa
en usko sitä huhtikuuksi!
Aprillia ja fantastista jumalanpalvelusta teille rouva
aasi ja mies olikin vitsi

olet vierittänyt kaikki syyt syliini eikä tässä voi muuta kuin leikkiä tuhmeliinia
mutta tuhmeliinin sukkahousut
ovat väärällä tavoin rikki ja kengät ovat vettyneet ties kenen kyynelistä
valokuva-automaatin suusta putoaa viaton hippi ja
piilotettu kirje ei johda aarteelle

olen apua vailla kun ymmärrät
luet tervehdyksen kertaalleen

---
kolikon kääntöpuoli
postimerkin kääntöpuoli
pelikortin kääntöpuoli
selkäpuolen kääntöpuoli
B-puolen kääntöpuoli
maapallon kääntöpuoli
kravun kääntöpiirin kääntöpuoli
kauriin kääntöpiirin kääntöpuoli
käännytetyn kääntöpuoli
kääntyneen kääntöpuoli
osapuolen kääntöpuoli
isäpuolen kääntöpuoli
pimeän puolen kääntöpuoli
mielipuolen kääntöpuoli
puolikuun kääntöpuoli
kaikkien puolien kääntöpuoli
---

Unfair & Delicious - Aura Kanerva

---

Total Eden - Kari Aronpuro

---


En tule koskaan pääsemään luoksesi. En koskaan tule haaveitteni kaupunkiin.

Täällä sataa taas lunta sekä vettä. Palkkani ei riitä edes pieneen vuokraani
Olen sairas.
Jokainen viereen istuva mies bussissa näyttää Breivikiltä. Kukkani lakastuvat.
Ystävät lentävät pois
Olen laittanut kuvasi jääkaapin oveen. Hedelmät pehmenevät
Kaikkialla hiljaisuuden sinfonia
Sanot: on järjetöntä olla järkevä
se on totta
Kuolen tänne
kaikki kuolevat
Sitä samaa, huonommin kuin ikinä
"aah", vastaat kuulematta ja taustalla reggae ja kadun äänet
kevät pitkällä niin, niin
Miksi takerrun syihin? Rakastuisin seurauksiin!
Siitä päivästä lähtien olen itkenyt
itken koska en näe sinua enää koskaan. Se on nyt selvää.
Tyttökulta
vielä on aikaa auttaa muita
Luethan nämä kirjeet? Kuuntelethan viestit?
Muistatko puhelut
osoite on aina sama

Terveisin