Martin Kippenberger. Untitled, 1988.

Martin Kippenbergerille. Ei oo mun tyylistä omistaa runoa kuvataiteilijalle, mutta Martiniin voin samaistua. mäkin teen itsestäni säännöllisesti klovnin. Vain toisesta meistä taisi tulla suuri.

Yksi tuulinen päivä ja kaikki on toisin. Nimeni ei ole Sylvia. En juhli kanssanne kun on juhlan aika. Tahdon tulla vihollisteni ympäröimäksi. Vedät viivan meidän päälle.Yksi tuulinen päivä ja kaikki on toisin. Olen kulkenut tuon sillan ali ja sanonut ettei se kiinnosta minua enää. Sitten kirkastui taivas ja työnsi myrskyn sivuun. Sitten tuli äidin syli ja työnsi vaunut taksiin. Taiteen valtava suru. Yö ystävän jälkeen. Lasin pohjalla kolikko. Kolikosta laulu. Taulu taulun jälkeen. Yksi tuulinen päivä ja minä olen poissa. Taiteen valtavat vaunut. Valtava taksi, valtava yö.

---

Päädymme Vaasankadun hiljaiseen baariin. Kiinnostun epätavalliseen tapaani invavessasta; se on melkoisen suuri. Venäläinen omistaja tiskin takana kertoo, että hän teetti siitä mahdollisimman ison, jotta hänen poikansa olisi helppo sitä käyttää. Hänen poikansa oli jaloistaan halvaantunut. Oli.
Niin, omistaja jatkaa. Kesti kauan aikaa saada luvat kuntoon viranomaisten kanssa ja kesti kauan saada pojan äiti päästämään poika Kalinovkasta isänsä luokse. Polina ei ymmärtänyt Suomen hienouksia. Että esimerkiksi tuo vessa on täällä standardi. No, joka tapauksessa. Poika kuoli pitkällä matkallaan aggressiiviseen keuhkokuumeeseen. Pöpö oli tarttunut ilmeisesti lentokoneessa. Eikä hän tietenkään ehtinyt nähdä tuota vessaa. Voi helvetti, puuskahdan ja tilaan tuttua juttua, 16 senttilitraa talon valkoviiniä.

---

Olen palannut kotiin. Rappu vihreitä kaiteita täynnä joihin sopii tarttua. Valokuvat täynnä joka suuntaan säntäileviä sukulaisia. Milloin viimeksi kirjoitit heille? Ovatkohan puoletkaan enää elossa - saati taiteella tavoitettavissa?
Ehkä heille ei sovi kirjoittaa.
Eivät ymmärrä taiteesta mitään.
Teeskentelen taiteesta ymmärtämättömien seurassa.
Olen kyllä opetellut kielen.
Piehtaroin kielessä.
Hänelläkin on kieli.
Hänellä jota rakastan.
Olen palannut kotiin vain palatakseni luoksesi.

---

Mahdollisuuksien Tori

Useampaa suuntaa tarjolla!


Brandenburg seisoo turistukutinassa
menneisyydestään harmistuneena
Älä kallista kameraa tai saatat nähdä auringon
täytät hostellin varauskaavakkeen vaatimattomasti tuhahdellen
ja totisesti
tällaisen aamiaisbuffetin sinä kokoaisit Helsingissäkin

Palaat kotiin tyydyttyneenä:
yksi kova rankkasade
yksi ikimuistoinen yö
yksi ainut tuliainen takataskussa
kebapmestan käyntikortti:
puhelinnumero ja punaisia ruusuja

---


1. Todennäköisesti 2000-luku on vain suuri hupsutus.
2. Mihin ovat esimerkiksi kadonneet kaikki selväjärkiset naapurit?