Tulkaa lavarunoutta esittelevän teoksemme, Lava-antologian, julkkaribileisiin keskiviikkona 21.8 Vanhalle. (Linkkikekkerit: http://hkipoetryconnection.blogspot.fi/ ja http://www.poesia.fi/lava-antologia/).

Nämä seuraavat runot taas ovat vielä ihan puhtaita hahmotelmia.



Ajamme kartalle maalattuun paikkaan. Vantaa ja ovet kiinni

eihän täällä ole mitään?

oli ennen,
on nyt.

Äiti ja isä.

Valokuva on pehmennyt ja värejä täynnä
peliautomaatti hymyilee. Äiti nauraa
kirjoitan vieläkin tuosta 80-luvun rakkaudesta
kuinka betoni vei betonilta auringon. Kuinka tunnelit täytettiin väkisin
hip hopilla ja lastenvaunuilla.
Kuinka tuon rapun punaisista kaiteista
ottivat tukea posteljoonit ja vaivaiset
ennen kuin dinosaurukset tulivat
ja takoivat hissit, kuutiot ja lasin.

Syntymäpäivä syntymäpäivältä
muistoni pakenevat
 - siksi jaoin ne kanssasi.

Olet hiljaa ja ajat kovaa
liikenneympyrän kohdalla
            katulamput muuttuvat lepakoiksi


---

Tsemppaa nyt, käskee lääkäri. Kumpi sinut kaataa, syöpä vai yksinäisyys?
Dosetti on rikki maanantain kohdalta. Olen melodramaattisella tuulella.
Kuole vaikka tänään. Laitan pakastearkun valmiiksi niin voit panna maate.
Olen häijy.
Avustajakin voi sitten
työntää runojaan kottikärryillä sinulle taivaaseen.
Kuolevatko kultapiiskut? Entä ruskeatäplät pihasta?
Eivät sentään. Niin paha ihminen en ole, että nuoret taimet tappaisin. Riisuin myös kenkäni sisään tullessani.

---

Saarikoski-Dingo-Koskenniemi-pastissi

Aika juoksee
kun soisin sen nukkuvan
hän lähtee
kun soisin hänen jäävän.
Pitsiverhon takana
kuiskii koko puutarha
miljoonissa sadepisaroissa
 vastaavat sinun kasvosi:
sinun idiootinkasvosi:
olet sinä tyttö niin helvetin yksin.