Hahmotelma. Runoainesta.
Huhtikuu on kuukausien Bukowski.
I
Koti on harmittavassa kunnossa
matot rypyssä kuin otsa.
Kyynelet lattioilla kuin valmis pesuvesi
- olet kadottanut jotain, jota kutsun
Sinun Violetiksesi.
II
Haluan sinun nauravan taas
juotan shamppanjalasista kuplivaa
(se on saippuaa).
Käytän ovet mankelissa
suoristan lakanat sermeiksi,
puhun niille, puhun ohi.
Missä on sinun violettisi,
pikku sisko.
III
Klaavan päivänä hän maksaa velkansa
elämä ollut yhtä kruunaa.
Kirjoitan kaksiteräisellä kynällä,
puhun kahtaalle.
Enemmän kuin mitään muuta sisko
meitä ohjaa kauhu.
Kauhu ja huoli panevat muutkin öisin kutomaan.
Joku, jolla oli kuraiset kengät ja joka oli tullut taistelusta
astui kynnyksemme yli ja haavoittui
- hän kangistui loppuelämäkseen siihen asentoon.
Nimitän häntä kauhun ruumiillistumaksi.
Hän seuraa meitä niin kuin ahtojää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Saapa nähdä (tai ei saa) mitä tuolle kolmannelle säkeistölle teet, kun se ei tunnu sinusta itsestäsi vielä valmiilta. Varsinkin sen loppu, viimeinen rivi, on napakymmppi, osuva kuin mikä! Muutenkin tämä on minusta ihan jees. Ainoa, joka minuun vaikuttaa a bit, ehkä vaivaavasti, on tuo "Huhtikuu on kuukausien Bukowski." Ei tarvita kuin sana huhtikuu, sen jatkon tuo mieleen T.S: Eliotin joka Bukowskin rinnalla on kuin epäsopuisa aviopari.
VastaaPoista(Todennnäköisesti se ole vain minä, joka ajattelee niin. Sitäpaitsi se taitaa olla tuon runon ulkopuolella, pikku prologi.)
En kai loukannut? Kyllä minusta tuo runosi on hyvä tuollaisenaankin.
PoistaEi Liisu, en missään nimessä loukkaantunut :D. Mukavaa kun kommentoit, itse olen ollut nyt sen verran kiireinen, etten edes muistanut kirjoittaneeni tänne blogiin mitään uutta.
VastaaPoistaPalaute on aina tervetullutta!
Selvennökseksi, tuossa ei siis ole yhtä runoa säkeistöineen vaan kolme eri runoa, jotka kuuluvat samaan sarjaan. Nyt kun luin viimeisen runon uudestaan, taivun olemaan kanssasi samaa mieltä. Kaksi ensimmäistä sen sijaan saavat vielä selkäänsä kynältäni. :-)