Muistot polttavat tyhjiä heinäkuun katuja, on hyvästien aika,
kysyn lähimmältä kioskilta sadetta. 
Tästä päivästä lähtien olkoon pienen kaupunkini väri toinen.
Tästä päivästä lähtien olkoon sen sävy punainen 
punainen kuin raita merimiehen kauluksessa ja trumpetinsoittajan sormet.
Lasken käteni porraskaiteelle ja katson tien yli puistoon, sekin on muisto 
huomaamattani päästävät käteni irti saapuneen laivan köysistä.