Belgian muistio II
Olin niin yksinäinen, että ostin torilta ensimmäisen käteeni sattuneen.
Muovikassiin pudotettiin mintunvärinen rasva. Sinä olit yövartiossa,
kellotorni kallisti lintumaisesti päätänsä. Päivä oli kuuma, aukio pökerryttävä.
Vartijoille jaettiin kullekin avaimet, yksi kuhunkin lukkoon, joku sai kuitenkin tyrmän avaimet.
---
Kuin muovipussissa on mieleni tänään ja samassa pussissa kirjani kastuneet kannet.
Ja kansissa se loputon seikkailu runoilijasta vesivärin sotkemilla lakeijoilla.
Joku heiluttaa edessäni vuoria. Ajatella.
---
Toinen kaupunki alkaa täältä. Tarkalleen ottaen tästä vihreästä portista. Vartijalla on punaiset huulet ja märkä trenssi, jossain alla nahkalompakko.
Lepää käsilläni, matkamies. Sateettomassa paratiisissa.
Katsot häntä, kaulukset kiinni korkeassa kaulassa, kirjaston korkein kukka.
Hyllyt kietoutuvat lukijaan kuin nuo vettävaluvat vaatteensa: kuinka moni on käynyt täällä hänen muistollaan? Niteet tippuvat suusta, puhe, vartija nostaa, panee ne hyllyyn.
Hän ei esitelmöi, on vain kaunis, tarujen kova enkeli.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Etenkin nämä sinun viimeisimmät ovat hirmu hyviä. Ihastuin tohon miten kellotorni kallistaa lintumaisesti päätään, ja muuhunkin. Kaikkeen tuohon, kastuneisiin kirjankansiin, yksityiskohtiin, jotka luo noitten runojen maiseman.
VastaaPoistaKiitos Joona kommenteistasi. Ilahduttavaa saada kollegaltaan palautetta tänne tyhjähköön bittimaisemaan, se muistuttaa minua siitä, että aina joku jossain pitää runoutta tärkeänä ja itsekin elinvoimaisena.
VastaaPoistaNähdään taas jossain runoillassa.
- Aura
Nähdäänpä jossain runoillassa:) Blogistot tuntuvat usein puoliautioilta, eikä ihmiset ehkä niin paljon koneelle istuutuessaan täytä runollisia mieltymyksiään, vaan selailevat jotain mitä sattuu.. Itsellä tulee silloin tällöin lueskeltua blogeja jos jotain oikein hyvää sattuu löytymään. Minuun teki aikanaan vaikutuksen se sinun "putoaminen" minkä joskus lausuit.
VastaaPoista