Noreply: runo päivässä

Viime päivinä syntynyttä luonnosmaista runoutta, joita lähettelen päivittäin ystävälleni - ja hän minulle.
Joukossa muutama (yksi) potentiaalinen.

Tässä on deittiruno. Näin saattaisin löytää itseäni kiinnostavan ihmisen. Tai ainakin epäilemättä itseni.

Huomionarvoista: käytin yhteen osaan Simonin, antiikin ateenalaisen keskusteluja Sokrateen kanssa - tai siis keskustelujen, joiden muistiinpanot ovat säilyneet, otsikkoja. Käytin myös suosikkisivustoani Ursaa.


Valitse itsellesi sopivat päivät

[ ] Maanantai 24.3.2014 kello 17 
[ ] Tiistai kello 15 Kisahallin kahvila
[ ] Keskiviikko 26.3.2014 kello 18 Kaisaniemen puutarha (suljettu)
[ ] Tiistai 8.4.2014 kello 21.15
[ ] Lauantai kello 20 Dubrovnik
[ ] Sunnuntai-aamu (luonasi)


Valitse itseäsi viehättävät sävyt

[ ] Maltillinen kulta
[ ] Homeen vihreä
[ ] Kupari
[ ] Keltainen
[ ] Sininen
[ ] Metsänvihreä
[ ] Hiilen musta
[ ] Punainen
[ ] Violetti

Minua kiehtoo

[ ] Liike
[ ] Tyyli
[ ] Ääni
[ ] Ajatukset

[ ] Muoto

Haluaisin keskustella

Jumalista.
Hyvästä.
Kauniista.
Mitä on kaunis.
Oikeudenmukaisesta.
Hyveestä: että sitä ei voi opettaa.
Urhoollisuudesta.
Laista.
Kunniasta.
Rakkaudesta
Tiedosta.
Runoudesta.
Keskustelemisesta.
Arvioimisesta.
Olevasta.
Luvusta.
Huolenpidosta.
Työn tekemisestä.
Ahneudesta.
Kerskailusta.

Valitse itseäsi kiinnostavat havaintotyypit

[ ] Tähdet ja aurinkokunta
[ ] Komeetat
[ ] Pimennys
[ ] Tulipallo
[ ] Revontulet
[ ] Valaisevat yöpilvet
[ ] Myrskyilmiö
[ ] Haloilmiö
[ ] Muu ilmiö
[ ] Negatiivinen havainto

[ ] Etsi automaattisesti kaikki itseäsi lähellä olevat ihmiset



---


Ei, neiti, edes Jumala ei ole tämän konekiväärin veroinen.
Sana oli kiirinyt, sotaa ei tulisi ja pelko hälveni aamun valaistuksessa.
Samalla kasvoi huoleni siitä, että ajautuisimme jälleen erillemme kun ei enää kuolema eikä syntymä meitä kahlitsisi. Ajattelin meidät kaarnalaivoiksi keväisissä puroissa, join kahvia ja käänsin lehteä.
Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Viiskulman musiikkikauppaan oli viety flyygeli. 
Sanomalehtikuvassa flyygeliä kuljetti juuri tarkoitukseen mitoitettu pianonkuljetusrobotti. 
Robotilla oli nimi: purkurobotti Brok. 
Pidän roboteista ja poikkesin myöhemmin päivällä liikkeessä.
Voi onnettomuutta! Liikkeessä ei ollut enää robottia eikä liioin flyygeliäkään. Ajatukseni palasivat sotaan.
Päätin vastata myönteisesti minulle esitettyyn kivääritarjoukseen. Sillä ampuisin ihmiseen 
kahden kissan kokoisen reiän.


-------
Niin viattomasti hän nyt siinä uinui
tuli tarinasi perässä, se oli hyvä tarina
ja se valui parhaillaan hänen reittään pitkin lakanoille, hyvä se oli silti.
Nostat päätä, oliko viimeinen luku tarpeen, kysyn, et tiedä.
Ja millä se maksaa, kun se herää?
Pienellä nimellään?
Sydämellään?
Hän maksaa varmasti. 

Ei tämä ole hänen vuoteensa vaan meidän vuoteemme.
Ei tämä ole hänen vuosikymmenensä.
Ei tuo ole viatonta unta. Ei unta ollenkaan
----

Otan Karjaalta junan Hankoon
että olisi jumalauta jossain satama

täällä olen tuottelias, pikku hippi puutarhassaan. Täällä
muurahaisetkin kutovat seittiä ja
täällä löin tennispalloa niin luisevana, että vaatteet tippuivat päältä. Äitiä hävetti. 

Kahdenkymmenen markan olut, seteli ihmeen suuri, lasikin painoi kun kannoin sen pöytään, 

arvokkaasti kuin kermakannun...

Laitakyläromantiikkaa, tähdet tähdet stärjnor stärjnor, 

Täktomin valkoinen kirkko keskellä smaragdinhohtoista mäntymetsää joka on todennäköisesti unta ihan vain minun kiusakseni

----

Häijyytesi musta takki roikkuu hengarissa. 

Yksinäisyyskö
sinut pieksi? Mätäjokiko

luokseni kuljetti? Kuulen tuulen tuulevan.

Maksoin juuri psykologille 55 euroa ja hän kehotti minua kääntymään psykologin puoleen

.. joka tapauksessa... olenkohan hullu... ne asiat joista naapurini minulle valittaa... ovatko ne todellisia sittenkin... minä pihoillamme yöaikaan puhumassa variksille... aamuöisin järjettömiä orgioita... kuljen töihin omena hampaitteni kiilassa...talo huojuu... 

mutta se on mahdotonta.
En eilenkään poistunut kotoani, minulla oli kurkkunaamio kasvoillani, en olisi kehdannut, en pystynyt...mutta silti. Tämä outo tunne että olohuoneessa koko ajan kestittäviä vieraita. Niistä joista puhuttiin kirjeessä ja...

painajaisessani pakenimme ukkosta kattilankannet hiusten suojina ja tänään posti tuo lehden jossa puhutaan samasta ilmiöstä. Keskiaukeamalla minua katsoo ryppyinen mies joka sanoo että teräskattiloiden kanssa olisi voinut käydä hassusti. Vaan mitäpä olisi kesä ilman kunnon ukkosta?

Heikoimpina hetkinäni (ne tuntuvat aina osuvan keskikesään) minä kävelen edestakaisin Oulunkylän siltaa. Tapasin sinut aina sillalla enkä koskaan enää, kerro voiko tuollainen kohtaamattomuus järsiä pahemmin kuin kuolema? Aina ratkesi taivas vilauttamaan iltaruskon reittä pilviensä lomasta. Aina katkesi sade kuin iskusta. Ei ole mitään kauniimpaa kuin hiljaisuus moottoritien päällä.

Vein ruusut maljassa ulos. Sinä olisit haljennut niistä. Laskin ne laiskaan veteen. Sadeveden serkku, räystäsvesi oli nyt tyyntynyt tynnyrivedeksi.
Hukuksissa ovat ruusut, etkä sinä tehnyt mitään niiden pelastamiseksi.

KESKUSTELUA MITTAAMATTOMAN MATKAN PÄÄSSÄ:

Se on taas se tyttö, kuin unessa.

MINÄ:

Eivät sentään sano minua mielisairaaksi. Se on hyvä.

HE:

Aamuyön aurinko koivujen rinnalla. Suomalaiset yksinkertaiset kukkaset. Kuin suoraan sadusta jossa koira hyppää lampeen ja ui luoteeseen.

Lavasteet kuiskivat. Servietti on taitettu kahvikupin alle. Rakennus kaatuu aistieni päälle. Olla niin yksin hetkiensä kanssa.

Sinä luet nämä. Et pane niitä talteen - mutteripannu on jo täynnä minun jauhamistani. Olen siirtynyt puiden vehmastosta keittiönpöydän ääreen kirjoittamaan. Ruusut törröttävät. Naapuri nojaa leuallaan haravaan ja toivoo kuolemaani. Viimeinen horsma tallatulla pihalla kuin marttyyri.
Meissä on niin paljon samaa, minussa ja tuossa kasvissa.
Sinä astumassa linjakkaasti sille sillalle ja poeettisin hetki unessa on alkanut. Metsä joka pysytteli hiljaa lähettää nyt rusakon tiedustelemaan.

MINÄ:

Helsingissä melkein mikään ei ole mahdollista.

P:

Mistä sinä puhut?

A:

Tästä yleisestä velttoudesta. Elämä Helsingissä ei ole raskasta eikä mukavaa... ei helppoa eikä vaikeaa. Ei minkäänlaista, ymmärrättekö.

HE:

Rakastavaiset olivat sopineet että he vapautuisivat toisistaan jos jonain päivänä toinen heistä katsoisi paremmaksi kuolla pois.

Aamu.

Jos kukaan ei tule kotiin

kello lakkaa toimimasta muttei käymästä.

Matot ottivat kiinni sen viinin jota minä en käytä.
Ne ovat käsittämättömän hyviä antaumuksellisessa roolissaan.
Nousen pöydästä. Vedän verhot sivuun.
Onko todellisempaa tuntia kuin tämä.

Ruusut. Edelleen vedessä.