Aura Nurmi
POLIISI
Karvinen 49v. Poliisi, murharyhmän esimies
Poso 25-vuotias kokelaspoliisi
Ilonen 35v. Poliisi, Poson työpari
Yö, metsä. Umpihanki. Oksistosta siivilöityvät kolmen partiopoliisin taskulamppujen valot.
KARVINEN:
No niin.
POSO:
Mitä?
KARVINEN:
Kirves.
POSO: -
KARVINEN:
Älä koske.
ILONEN:
Paikka.
POSO:
Myllytie on tuolla meidän oikealla puolella. Se jatkuu – tuonne pitkälle itään vai lounaaseen.
KARVINEN:
Öbaut kilsa me ollaan nyt Myllytiestä. Lähettiin kohtisuoraan länteen. Ilonen, toimiiks sun luuri. Mulla palaa ikävästi punanen valo.
ILONEN:
Kyllä Hotinen ja muut tietää minne niiden pitää tulla.
(Kävelevät varovasti ympäriinsä ja tutkivat maastoa.)
POSO:
Haistattekste tämän saman hajun?
(Ei vastausta)
POSO:
Pitää aina tehä öisin nää etsintähommat.
KARVINEN:
Ne tehään sillon ko ne on hälytetty.
POSO:
Luulis että päivänvalo auttais vähän.
KARVINEN:
Niin että lunta ois varmasti satanut päälle.
POSO:
Joo ja toisaalta aurinko laskee nyt aikasemmin ku koko vuonna et -
ILONEN:
Se mökki on siis viis kilometriä tästä pohjoseen?
POSO:
tai siis että kuudelta illalla on kyllä ihan samannäköistä ku kymmeneltä -
KARVINEN:
Se on tonne viis kilsaa. Aika pitkä koirankusetuslenkki.
POSO:
mut ei näit nyt passipoliisin silti illal ehkä pitäis tehä kaverit on väsyneit ja -
KARVINEN:
Hiljaa.
POSO:
No?
KARVINEN:
Eikun olet vaan hiljaa. Vedät syvään henkeä.
(Hiljaisuus.)
ILONEN:
Eli koira oli juossut tänne. Ja mummo rynnänny perässä. Jos mä nyt oikein näistä jäljistä päättelen.
KARVINEN:
Mjaa.
Ei se oikeen mitään halunnut sanoa. Eikä nyt tietenkään lähteä mukaan. Hälytti meidät ja laitto palluran karttaan: tosta, menkää tonne.
POSO:
Mitä se oli löytänyt?
KARVINEN:
Sitä me tässä ollaan tutkimassa.
ILONEN:
Pirun tarkka se oli.
KARVINEN:
Hotisen ryhmä on sen luona. Lähtee perään kunhan se rauhottuu. Joku jää.
POSO:
Eivät vaan ekoina halunneet tulla.
KARVINEN:
Nuori konstaapeli.
POSO:
Joo.
(Hiljaisuus. Etsimistä.)
KARVINEN:
Mjaa.
POSO:
No!
KARVINEN:
Osotas sillä lampulla tuonne.
POSO:
Todella isoja jälkiä.
KARVINEN:
Taitaa olla muuten karhun.
ILONEN:
Karhut nukkuu tähän aikaan vuodesta.
KARVINEN:
No jos tarpeeksi sohii.
POSO:
Mut miksei ton kirveen ympärillä oo mitään jälkiä?
ILONEN:
Joku – mikä – on viskassut sen. Vaikka kadottaakseen sen hankeen. Ettei löydettäis.
POSO:
Karhu -
ILONEN:
Ihminen!
KARVINEN:
Voi hyvä ihminen.
ILONEN:
Äläkä Poso mene sinne nyt taas sörkkimään.
(Tauko)
ILONEN:
Nyt löyty.
POSO:
Verta!
KARVINEN:
Sitä on raahattu. Karhu on raahannu sitä.
ILONEN:
Tää on ihan tuoretta.
POSO:
Se on tuolla.
(Osoittavat ruumiin suuntaan.)
KARVINEN:
Varovasti.
ILONEN:
Ei elä. Jäätynyt jo puoliksi. Mies.
KARVINEN:
Mjaa-a. - Alkaa käydä kuulkaa labrahommiksi.
POSO:
Karhu on tappanut ehk lenkkeilijän?
ILONEN:
Lenkkeilijällä kirves?
KARVINEN:
Ja nahkatakki. Ei tää kuulkaa lenkillä ollut.
ILONEN:
Jos se kirves ei ollut sen.
ILONEN:
On se. Tämä mies me tunnetaan. Katohan tarkemmin Karvinen.
KARVINEN:
Katos joo.
ILONEN:
Joo-o.
KARVINEN:
Surullista.
ILONEN:
Kauan se ehti olla vapaana?
KARVINEN:
Muutaman viikon vissiin.
ILONEN:
Ollu kiire.
KARVINEN:
Kun ei opi niin ei.
POSO:
Voitaisko vähän aukaista mullekin?
KARVINEN:
Löytyyks siltä mitään?
ILONEN:
Löytyy löytyy.
KARVINEN:
Tänne on pudonnut tälläistä, tälläistä mitä tää nyt on?
POSO:
Narua.
KARVINEN:
Eiku nää.
POSO:
Nippusidettä. Jumalauta.
KARVINEN:
Kiitos. Oli hakusessa.
ILONEN:
Siinä meillä lenkkeilijä. Jätesäkkii, kirves ja kaikkee. Nyt sitten Poso silmät ja nenä auki. Ja miksei korvatkin.
POSO:
Onko siitä karhusta vaaraa?
KARVINEN:
Eikun me etsitään nyt Poso toista ruumista. Ei sillä karhulla ole väliä. Lähtenyt karkuun.
ILONEN:
Tämä äijä tässä on Jukka Juhani Aavikko. Pääsi Keravalta just. Tappo kolme juovuspäissään.
KARVINEN:
Ja tuli hirrvee meteli kun vapautettiin. Enkä ihmettele miks.
(tauko)
No joo no niin. Karhu, kirves ja ruumis. Mitäs tästä nyt miettis – liian selkeää – Aavikko just sen pesän edessä – ehkä – mä en tiedä karhuista – herännyt, meibi -
ILONEN:
Aavikko heittäny hädissään kirveellä – ehkä – ei osunu – livenny – lentänyt kauas – ei oo karhulle vastaanpanemista -
KARVINEN:
Eikä ne nyt ihmisen lihasta edes välitä. Eihän se ole koskenut tähän ollenkaan.
ILONEN:
Kokoajan oon nyt yrittänyt soittaa muille. Akku ei varmaan kestä tätä pakkasta.
POSO:
Löytyi.
(Hiljaisuus. Valokeilat osoittavat pieneen säkkiin. Karvinen ja Ilonen kulkevat vaivalloisesti hangessa sen luokse. Poso jähmettyy kauemmaksi. Avaavat säkin.)
KARVINEN:
Joo... ei osaa sanoa. Että minkä ikänen.
ILONEN:
Se on joko Aavikon vanha juttu. Tai sitten uusi. Vaikea sanoa.
KARVINEN:
Tullut ehkä kätkeen uuteen paikkaan?
ILONEN:
Mut entäs ne nippusiteet?
KARVINEN:
Ei. Ei. Tämä on vanha juttu. Tässön ollut pitkään jo tää mätänemisprosessi.
POSO:
Se on lapsi.
KARVINEN:
Ei se välttämättä ole.
(Poso heittää lamppunsa lumeen.)
ILONEN:
Alkaa sen verran vakavaksi käydä, että mä lähden nyt meidän autolle ilmottaa.
KARVINEN:
Ota mun nokialainen.
ILONEN:
Ei nyt auta ei.
KARVINEN:
Pelaat matopeliä matkalla.
ILONEN:
Joo.
KARVINEN:
Ota nyt. Ettet eksy. Ei tuolla nää mitään.
ILONEN:
No, onhan siinä meidän firman numero...
(Kaikki nauravat vähän.)
KARVINEN:
No se tiedetään että sillä ei pitkälle pötkitä!
ILONEN:
No ei! (Tauko) Jos mä nyt sitten. Mä voin Karvinen soittaa sun vaimolle.
KARVINEN:
Tee se. Tsau.
ILONEN:
Tsau.
(Hiljaisuus. Ilonen lähtee.)
POSO:
Kauan toi Aavikko lusi? (osoittaa miehen ruumista kasvoihin lampulla.)
KARVINEN:
Emmäny... eiseny... seitsemisen vuotta?
POSO:
Ei halunnu takas lusimaan. Päätti tarkistaa mestat.
KARVINEN:
Joo... ei oo tällästä Aavikon listalla viälä.
POSO:
Ja karhu tappo Aavikon. Ohimennen.
KARVINEN:
Varmaan saadaan tarkempi selvyys kun aurinko nousee.
POSO:
Ja lumi sataa vitun rumien virheiden päälle.
KARVINEN:
Ootsä ny okei.
POSO:
Joo, mä oon erittäin okei. Ei ois saatanan mulkku voinu saada parempaa rangaistusta. Karvinen, mä oon erittäin vitun tyytyväinen.
KARVINEN:
Hei.
POSO:
Aina kun kohdistuu skideihin mä
KARVINEN:
Hengitä. Se on nyt loppu. Täs ei oo mitään hämminkiä. - Oliks tää sun ensimmäinen?
POSO:
Ei vaan totu siihen jos lapsiin
KARVINEN:
Oot tänä iltana tehnyt hemmetin hyvää työtä. Ja kohta päästään kahville.
(Poso hengittää.)
POSO:
Kuului jotain.
KARVINEN:
Katohan... katohan! Sielt Hotisen pojat... vihdoin löytäneet meidät! Heh heh.
POSO:
Eikun mä kuulin jotain ihan muuta. Se tuli tuolta.
KARVINEN:
Mitä helvettiä... Pojat, pojat hei!... Tänne päin... idiootit.
No niin Poso, päästään kohta lämpimään.
POSO:
No - joo. Mennään sit.
(Menevät molemmat poliisiryhmää vastaan. Taustalla iso karhu katselee heitä.)
