Teen näitä kohtauksia kurssejani varten. Testaan nyt, et näyttääkö näiden tänne lisääminen ihan hullulta. Tässä eilisen tuloksia. Yksi kohtaus oli maksimi. Ja yleensä en käytä noin paljon paranteeseja.

Aura Nurmi

POLIISI

Karvinen 49v. Poliisi, murharyhmän esimies

Poso 25-vuotias kokelaspoliisi

Ilonen 35v. Poliisi, Poson työpari

Yö, metsä. Umpihanki. Oksistosta siivilöityvät kolmen partiopoliisin taskulamppujen valot.

KARVINEN:

No niin.

POSO:

Mitä?

KARVINEN:

Kirves.

POSO: -

KARVINEN:

Älä koske.

ILONEN:

Paikka.

POSO:

Myllytie on tuolla meidän oikealla puolella. Se jatkuu – tuonne pitkälle itään vai lounaaseen.

KARVINEN:

Öbaut kilsa me ollaan nyt Myllytiestä. Lähettiin kohtisuoraan länteen. Ilonen, toimiiks sun luuri. Mulla palaa ikävästi punanen valo.

ILONEN:

Kyllä Hotinen ja muut tietää minne niiden pitää tulla.

(Kävelevät varovasti ympäriinsä ja tutkivat maastoa.)

POSO:

Haistattekste tämän saman hajun?

(Ei vastausta)

POSO:

Pitää aina tehä öisin nää etsintähommat.

KARVINEN:

Ne tehään sillon ko ne on hälytetty.

POSO:

Luulis että päivänvalo auttais vähän.

KARVINEN:

Niin että lunta ois varmasti satanut päälle.

POSO:

Joo ja toisaalta aurinko laskee nyt aikasemmin ku koko vuonna et -

ILONEN:

Se mökki on siis viis kilometriä tästä pohjoseen?

POSO:

tai siis että kuudelta illalla on kyllä ihan samannäköistä ku kymmeneltä -

KARVINEN:

Se on tonne viis kilsaa. Aika pitkä koirankusetuslenkki.

POSO:

mut ei näit nyt passipoliisin silti illal ehkä pitäis tehä kaverit on väsyneit ja -

KARVINEN:

Hiljaa.

POSO:

No?

KARVINEN:

Eikun olet vaan hiljaa. Vedät syvään henkeä.

(Hiljaisuus.)

ILONEN:

Eli koira oli juossut tänne. Ja mummo rynnänny perässä. Jos mä nyt oikein näistä jäljistä päättelen.

KARVINEN:

Mjaa.

Ei se oikeen mitään halunnut sanoa. Eikä nyt tietenkään lähteä mukaan. Hälytti meidät ja laitto palluran karttaan: tosta, menkää tonne.

POSO:

Mitä se oli löytänyt?

KARVINEN:

Sitä me tässä ollaan tutkimassa.

ILONEN:

Pirun tarkka se oli.

KARVINEN:

Hotisen ryhmä on sen luona. Lähtee perään kunhan se rauhottuu. Joku jää.

POSO:

Eivät vaan ekoina halunneet tulla.

KARVINEN:

Nuori konstaapeli.

POSO:

Joo.

(Hiljaisuus. Etsimistä.)

KARVINEN:

Mjaa.

POSO:

No!

KARVINEN:

Osotas sillä lampulla tuonne.

POSO:

Todella isoja jälkiä.

KARVINEN:

Taitaa olla muuten karhun.

ILONEN:

Karhut nukkuu tähän aikaan vuodesta.

KARVINEN:

No jos tarpeeksi sohii.

POSO:

Mut miksei ton kirveen ympärillä oo mitään jälkiä?

ILONEN:

Joku – mikä – on viskassut sen. Vaikka kadottaakseen sen hankeen. Ettei löydettäis.

POSO:

Karhu -

ILONEN:

Ihminen!

KARVINEN:

Voi hyvä ihminen.

ILONEN:

Äläkä Poso mene sinne nyt taas sörkkimään.

(Tauko)

ILONEN:

Nyt löyty.

POSO:

Verta!

KARVINEN:

Sitä on raahattu. Karhu on raahannu sitä.

ILONEN: 

Tää on ihan tuoretta.

POSO:

Se on tuolla.

(Osoittavat ruumiin suuntaan.)

KARVINEN:

Varovasti.

ILONEN:

Ei elä. Jäätynyt jo puoliksi. Mies.

KARVINEN:

Mjaa-a. -  Alkaa käydä kuulkaa labrahommiksi.

POSO:

Karhu on tappanut ehk lenkkeilijän?

ILONEN:

Lenkkeilijällä kirves?

KARVINEN:

Ja nahkatakki. Ei tää kuulkaa lenkillä ollut.

ILONEN:

Jos se kirves ei ollut sen.

ILONEN:

On se. Tämä mies me tunnetaan. Katohan tarkemmin Karvinen.

KARVINEN:

Katos joo.

ILONEN:

Joo-o.

KARVINEN:

Surullista.

ILONEN:

Kauan se ehti olla vapaana?

KARVINEN:

Muutaman viikon vissiin.

ILONEN:

Ollu kiire.

KARVINEN:

Kun ei opi niin ei.

POSO:

Voitaisko vähän aukaista mullekin?

KARVINEN:

Löytyyks siltä mitään?

ILONEN:

Löytyy löytyy.

KARVINEN:

Tänne on pudonnut tälläistä, tälläistä mitä tää nyt on?

POSO:

Narua.

KARVINEN:

Eiku nää.

POSO:

Nippusidettä. Jumalauta.

KARVINEN:

Kiitos. Oli hakusessa.

ILONEN:

Siinä meillä lenkkeilijä. Jätesäkkii, kirves ja kaikkee. Nyt sitten Poso silmät ja nenä auki. Ja miksei korvatkin.

POSO:

Onko siitä karhusta vaaraa?

KARVINEN:

Eikun me etsitään nyt Poso toista ruumista. Ei sillä karhulla ole väliä. Lähtenyt karkuun.

ILONEN:

Tämä äijä tässä on Jukka Juhani Aavikko. Pääsi Keravalta just. Tappo kolme juovuspäissään.

KARVINEN:

Ja tuli hirrvee meteli kun vapautettiin. Enkä ihmettele miks.

(tauko)

No joo no niin. Karhu, kirves ja ruumis. Mitäs tästä nyt miettis – liian selkeää – Aavikko just sen pesän edessä – ehkä – mä en tiedä karhuista – herännyt, meibi -

ILONEN:

Aavikko heittäny hädissään kirveellä – ehkä – ei osunu – livenny – lentänyt kauas – ei oo karhulle vastaanpanemista -

KARVINEN:

Eikä ne nyt ihmisen lihasta edes välitä. Eihän se ole koskenut tähän ollenkaan.

ILONEN:

Kokoajan oon nyt yrittänyt soittaa muille. Akku ei varmaan kestä tätä pakkasta.

POSO:

Löytyi.

(Hiljaisuus. Valokeilat osoittavat pieneen säkkiin. Karvinen ja Ilonen kulkevat vaivalloisesti hangessa sen luokse. Poso jähmettyy kauemmaksi. Avaavat säkin.)

KARVINEN:

Joo... ei osaa sanoa. Että minkä ikänen.

ILONEN:

Se on joko Aavikon vanha juttu. Tai sitten uusi. Vaikea sanoa.

KARVINEN:

Tullut ehkä kätkeen uuteen paikkaan?

ILONEN:

Mut entäs ne nippusiteet?

KARVINEN:

Ei. Ei. Tämä on vanha juttu. Tässön ollut pitkään jo tää mätänemisprosessi.

POSO:

Se on lapsi.

KARVINEN:

Ei se välttämättä ole.

(Poso heittää lamppunsa lumeen.)

ILONEN:

Alkaa sen verran vakavaksi käydä, että mä lähden nyt meidän autolle ilmottaa.

KARVINEN:

Ota mun nokialainen.

ILONEN:

Ei nyt auta ei.

KARVINEN:

Pelaat matopeliä matkalla.

ILONEN:

Joo.

KARVINEN:

Ota nyt. Ettet eksy. Ei tuolla nää mitään.

ILONEN:

No, onhan siinä meidän firman numero...

(Kaikki nauravat vähän.)

KARVINEN:

No se tiedetään että sillä ei pitkälle pötkitä!

ILONEN:

No ei! (Tauko) Jos mä nyt sitten. Mä voin Karvinen soittaa sun vaimolle.

KARVINEN:

Tee se. Tsau.

ILONEN:

Tsau.

(Hiljaisuus. Ilonen lähtee.)

POSO:

Kauan toi Aavikko lusi? (osoittaa miehen ruumista kasvoihin lampulla.)

KARVINEN:

Emmäny... eiseny... seitsemisen vuotta?

POSO:

Ei halunnu takas lusimaan. Päätti tarkistaa mestat.

KARVINEN:

Joo... ei oo tällästä Aavikon listalla viälä.

POSO:

Ja karhu tappo Aavikon. Ohimennen.

KARVINEN:

Varmaan saadaan tarkempi selvyys kun aurinko nousee.

POSO:

Ja lumi sataa vitun rumien virheiden päälle.

KARVINEN:

Ootsä ny okei.

POSO:

Joo, mä oon erittäin okei. Ei ois saatanan mulkku voinu saada parempaa rangaistusta. Karvinen, mä oon erittäin vitun tyytyväinen.

KARVINEN:

Hei.

POSO:

Aina kun kohdistuu skideihin mä

KARVINEN:

Hengitä. Se on nyt loppu. Täs ei oo mitään hämminkiä. - Oliks tää sun ensimmäinen?

POSO:

Ei vaan totu siihen jos lapsiin

KARVINEN:

Oot tänä iltana tehnyt hemmetin hyvää työtä. Ja kohta päästään kahville.

(Poso hengittää.)

POSO:

Kuului jotain.

KARVINEN:

Katohan... katohan! Sielt Hotisen pojat... vihdoin löytäneet meidät! Heh heh.

POSO:

Eikun mä kuulin jotain ihan muuta. Se tuli tuolta.

KARVINEN:

Mitä helvettiä... Pojat, pojat hei!... Tänne päin... idiootit.

No niin Poso, päästään kohta lämpimään. 

POSO:

No - joo. Mennään sit.

(Menevät molemmat poliisiryhmää vastaan. Taustalla iso karhu katselee heitä.)