Nastoja bileitä

Luulette varmaan, että runonlausuntatapahtumat ovat vain luusereille.

Mutta onneksi luuserit jättävät saapumatta tämän ajatuksen varjolla. Ja onneksi luuserit ovat kääntäneet asennetakkinsa pitkälti Poetry Jamien kaltaisten tapahtumien vuoksi. Huomaamme, kuinka runous onkaan kuningaslaji, johon nojaavat niin rukoukset, mantrat, laulujen sanat kuin räppikin.

Hahaa. En tietenkään ole oikeasti tätä mieltä, mutta täytyy antaa pientä buustia lajille, joka mielletään elitistiseksi, hankalaksi, etäiseksi, akateemiseksi, ... jne. Älkää ymmärtäkö tätäkään lausetta väärin: olen toki kaiken taiteen leviämisen ja käyttämisen ja jakamisen, toisin sanoin, popularisoimisen puolella, mutta runouden suhteen olen kriittinen, epäkypsä, ylpeä, ja kyllä, erittäin elitistinen.

Sen tähden oli oikeastaan sekä hienoa että ikävää katsella runouden sm-kilpailujen finaalia Ravintola Kaisaniemessä (esim. http://yle.fi/radiosuomi/runopuulaaki/). Hienoa siksi, että kilpailu oli ällistyttävän tasokas, mutta sinällään ikävää, koska voittoon tarvittiin stand-up koomikon taitoja, hullua ulkomuistia ja näyttelemiseen asti vietyä eläytymistä.

Mulle runous on ensisijaisesti tekstiä. Tekstiä, jonka ei tarvitse naurattaa ketään, ei itkettää ketään, eikä herättää ketään kuolleista. Mutta jossa on se jokin; asennevammani tähden puhun taas siunauksesta.

Yksi lisänärää herättänyt kohtaus kilpailussa oli, nimittäin nollarunoilija (lue: lämmittelijärunoilija, kutsuttu esiintyjä), Pauliina Haasjoki, sai illan kovimmat pisteet. Tuomaristo, joka jakoi kilpailijoille yleisestikin vain seiskaa, tunaroi heti alkuunsa antaen ammattilaiselle huikeat pisteet. Ensimmäisenä esiintynyt, - ammattilainen - Heli Slunga, sai tuomaristolta seiskaa ja kasia. Vaikka hänen settinsä oli paljon parempi. Hän oli karismaattinen, hauska ja voimakas persoona. Hän eläytyi. Kaiken lisäksi Slunga tuli kilpailussa lopulta niukasti toiseksi, joten moinen arvottaminen kilpailijoiden ja Tosirunoilijoiden kesken oli ihan pelleä.

Olin voittajasta oikeastaan jo ennakkoon varma. Kervinen oli mahtava. Ja Slunga myös. Kolmanneksi tullut Vanhala oli myös omalla, herkemmällä ja rauhallisemmalla tyylillään mahtava. Yleisön suosikki, Mari Kanervaniemi, oli myös varma esiintyjä, mutta hänelle kävi mielestäni vähän niin kuin Juhollekin; tuomaristo ei nähnyt potentiaalia perinteisessä lausunnassa ja runoudessa. Onneksi sentään yleisö näki.

Kari Rainerannan valinta esimerkiksi edellämainittujen sijaan jatkoon toiselle kierrokselle oli sinällään vähän hämmentävää. Raineranta on hauska, mutta hänen vaihtuvat asusteensa, ilmeensä ja taukonsa eivät tätä herkkähipiäistä runotyttöä lämmitä. Minusta hänen tekstinsä ovat... silloin tällöin varsin sisällöttömiä. Mutta kun hän pamahtaa lavalle, hän kieltämättä ottaa yleisön täysin haltuun. Raineranta on siltikin niitä runoilijoita, joiden menestyksestä hieman ärsyynnyn. Taustalla on niin paljon ujoja ja hyviä runoilijoita, jotka eivät ikinä voisi riisua takkiaan lavalla tai huutaa suoraa kurkkua elämänsä hätää. Tällaisten lavarunoilijoiden suosiminen herättää kysymyksen, että pitääkö esiintymisen todella olla niin itsevarmaa ja maneerimaista. Eikö vähemmällä pärjää; vai tuleeko Runopuulaakin voittajan tästä lähtienkin panostettava huomattavasti enemmän esiintymiseen.

Onneksi en päässyt finaaliin. En olisi mitenkään pärjännyt. Kuten sanoin, ilta oli ällistyttävän tasokas. Olisin varmaan juossut karkuun Helsingin ukostavaan ilmaan kuin mennyt saamaan kuutosia ja nelosia tuomaristolta.

PS. Suosikkini koko kilpailussa, Kervisen ja Slungan lisäksi, oli Savon karsinnoissa toiseksi tullut Riina Särkilahti.

---


LOL !!!1

Hyvä kun meikämandoliini on aiemmin selostanut ripset ihan kosteina siitä nettisivuideasta, jonne koottaisiin koko maailman runous yhteen, ja maininnut, että missä hitossa sellainen luuraa niin...

... en tosiaan ollut tajunnut vähän kysellä. "Niitähän on vaikka mitä " - kommentoitiin mulle, kun jäin hämmentyneenä tuijottamaan Runopuulaakin jälkeen esittäytynyttä LYRIKLINEÄ (http://lyrikline.org/index.php?id=51&L=1), kansainvälistä runosivustoa, jonne ollaan saatu juuri suomalaisvahvistuksia.
Mä en sivustoihin ole ollenkaan ehtinyt perehtyä, mutta tuollahan homma on ollut jo pidemmän aikaa käynnissä. Että näin.

---

Runokuu on ollut ainakin ystävilleni helvetinmoista kiirettä. Koska en ole kirjallisuudenopiskelija, ajattelin Runokuun kiireiden olevan musta tavoittamattomissa.
Näin ei ollut.
Vierailin niin mainostamassani Poetry Connectionin tapahtumassa Suvilahdessa (kuva) Taiteiden yönä, Poetry Mashissä seuraavana iltana, Savoy-teatterilla Elävien runoilijoiden illassa kuin myös yllätysvieraana Runokuun järjestämällä RUNOPYSÄKILLÄ. HUH.( http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/08/runo_liikkuu_helsingin_raiteilla_1941768.html). Sori muuten, ootte varmaan huomanneet, kuinka vaivaannuttavan huono olen käyttämään tietokonetta? Musta ois tosiaan superdupersiistiä, jos osaisin linkittää sivun suoraan ja coolisti itse sanaan. Mutta kun en.

Savoy-ilta oli kreisi. Täytyy myöntää, että napinani 18 euron lipusta oli ihan turhaa (sain ilmaislipun). Ennen kuin pimeä ehti edes Savoyhin laskeutuakaan, hullu sirkustähti kiepautti itsensä kattoon ja yleisön ylle kankaan avulla. Ensimmäinen esitys oli siis sirkukseen yhdistettyä runoutta. NICE.
Seuraavat esiintyjät, Minna Padilla & Helsinki Koto Ensemble yhdistettynä Kai Niemisen suomalaismukavaan runouteen oli myös tyylikäs. Olen nyt koittanut etsiä youtubet läpi löytääkseni tämän hurmaavan bändin, Helsinki Koto Ensemblen, sillä kanteleen ja japanilaisen koton yhdistäminen oli rauhoittavaa, meditatiivista ja onnistunutta.

Illassa esiintynyi myös J.K. Ihalainen, joka on vaan niin helvetin rautainen äijä. Kunnioitan Ihalaista hänen runojensä, elämänasenteensa, huumorinsa ja karismansa vuoksi pelonsekaisesti. Kristianin vapaakaupungissa Tanskassa julkaistu esikoisrunokokoelma pistää vain kysymään itseltään: miksen mä elä noin. Olen ihan tarpeeksi vanha riehaantuakseni ja ryhtyäkseni kapinalliseksi, todelliseksi anarkistiksi!!!!!!!!!1
Kaiken lisäksi kaikkien korvia rienaava runojen taustojen reiv-popitus osuu suoraan sydämeeni, musta kun löytyy amistamppaajaa ilman, että mun tarvitsee älyllistää konemusiikki kertomaan ajankuvastamme kaikkea. <3 <3 <3

Lopuksi lavalle saapui illan pääesiintyjä, Benjamin Zephaniah. Benjamin puki sanoiksi kaiken sen, mitä mä olen kanssa halunnut satapäiselle yleisölle sanoa, karjua, huutaa: kaikkien pitää lukea runoja. Ja silloin täytyy kirjoittaa runoja, joita kaikki haluavat lukea.

Niin, ennen Benjaminin lavakarismavideota haluan vielä kertoa, kuinka jännää oli yllättäen osallistua Runopysäkkeihin. Harri Hertellin ja Nuoren voiman liiton tyyppien kanssa Asematunnelissa sisseily oli oikeasti aika rohkeutta vaativaa. Arvostan katusoittajia: metrotunneleissa majailee jos jonkinlaista sakkia, jotka eivät välttämättä halua kuunnella VARSINKAAN nuorta runoutta. Mulla ei ollut mitään erityisen hauskaa mukana, pääasiassa olin masentunut runoilija vailla ryhtiä, mutta kokemus oli silti värisyttävä. Silloin tällöin kun uskalsin silmäni papereistani nostaa, minua piirittivät ja minut ohittivat sadat silmämunat, jotka virtasivat ilmeettömästi kohti jumalaista määränpäätään. Jotkut jäivät kuuntelemaan ja aploodeeraamaan, Juholta ostettiin jopa kirja, mutta useampi kuin yksi lapsi kiikutettiin nopeasti ohitsemme lapsen alkaessa joko itkeä tai peittää korviaan.

Matinpojan räppi toimi urbaanissa tilassa varmasti kaikkein parhaiten, ja huhujen mukaan itse Hannu Salama oli kipittänyt ohitseni, kun olin noin 50 sekuntia aiemmin lukenut häneen liitettävän runon.