Sexual healing/ feministi ajaa partansa hankeen

Kävin vähän tuolla ulkona hillumassa, liian tiukoissa farkuissa tsiigailemassa nerojen parkkeeraamista
ihailemassa auraa joka väisteli tuomiotaan liukkaasti kuin shakinpelaaja hevosta tai tornia
ei tölväissyt yhtäkään muksua hankeen: tämän kaiken minä näin ja paljon muuta
valkeaa lakeutta, joulunsoihtuja, punaista, vihreää ja harvemmin keltaista
koiria jäähdyttävät aikuiset ja aikuisia jäähdyttävät koirat
sellaisenko vielä tänään halusin (aikuisen) kun heräsin vierestäsi 8.31 oi '79?

Kuljin autojen rinnalla kireissä farkuissani
naisten määriteltävänä; naisten, jotka sekoavat ketjuihinsa, lahkeisiinsa
tai korkopäätelmiinsä ja helmaujouksiinsa

puuterimeriinsä    lasineuloihinsa
joita pistelevt itseensä ommelten läpi
oi valu valu verihelmeni
juokse virtaa lattiaa pois!
jotta vielä tämän kohtalon illan
leninkiini mustaan mahtua vois

Kuljin autojen rinnalla
nuoret tytöt hätääntyilivät, osoittivat reisiäni
vanhempi lehmä, sama naaras käyttää samaa merkkiä
mahtuu samaan kokoon
jumalauta

kuljin autojen rinnalla verihelmineni ja tiukkoine farkkuineni ja mitäs
kylmyys on kangertanut miesten himot
miehet lumikolineen, syvääntyönnettyine karvalakkeineen, kilpasylkikimaroineen
EIVÄT VIRKA MITÄÄN
OVAT KUIN EN OLISKAAN
KUKAAN KOSKAAN OLLUTKAAN.

Kirjoitin aiemmin runon juhlavasta lumesta mutta toden totta, tämä on raakaa
mies on seisottanut liian kauan oranssia koiraansa ja lässyttänyt akalle
tiedän: koirat ovat lasten ystäviä
mikä yhteinen huoli ja orpous!
mkä kurittavan käden outo, lempeä suhde!
mikä tähtitaivas jonka varjo peittää
mikä varjo; tähtitaivas ylle heittää

tekis mieli antaa miehelle ja naiselle turpaan ja ottaa rakki messiin;
tekis mieli mennä heittää pari ikkunaa eduskuntatalosta sisään, tekis mieli
mutta bussinpenkki on kova ja kylmä kuin Tulen ja Savun viimeisin painos

ajattelen usein kirjallisuutta, ajattelen kirjallisuutta ja kiirastulia, joihin se minut johdattaa
nöyryyteen ja häpeään ja illuusioon ja tyhjyyteen
niin juuri, laborantin saksiin, spektrimaljaan tökittäväksi vuoroin armolla ja vuoroin vihalla

pääsit läpi matikasta mutta runoillesin on valitettavasti kipattava kulhollinen paskaa
tyttö oppii, ajan kanssa tietenkin

ja kun miesten vieressä puhutaan feminismistä, on ukon parasta pysyä hiljaa
joo ei me mitenkään tässä yhteisenä rintamana heh heh vaimoni on psykoottinen ja tylsä
kulta hei, kaunarit
alkaa...
eikä mua miesviha jäynää vaan se

NAISVIHA

ja alati jäätyvä pyllyni muistaa kyllä todellisuuden jäljet
pojat, te ette todellakaan tiedä mitä on olla nainen, menkää armeijaanne ja itkekää elämää
sitsi satsi satsaa
ei ole mitään luojansiunaamaa ja vaikeampaa tehtäväsuoritusta kuin olla nuori nainen pelon väljillä kaduilla
luulin että lapsuus oli kauheaa mutta this shit is deep

ongelmia ei oikeastaan olisi jos mä jatkaisin roolini suomissa mahdollisuuksissa, mairittelun, marenkihymyilyn, sievistelyn, sekstailun, flirtin, söpöhierarkian, kateuden ja kuiskuttelun tienoilla mutta kun mä tajusin tälläisenä noitana elämisessä yhden pitsireunaisen pointin:

se vasta onkin sitä miesvihaa. Täyttä miesvihaa on pitää miehiä näin murskaavan yksinkertaisina.
Pidin miehiä jonain silitettävinä kevätpörriäisinä, jotka uskovat mun jokaisen valheen olevan niille niiden elämän kauneinta musiikkia ja uskoin niiden näkevän mussa vain niiden unelmien disney-prinsessan jonka mesi on niin hedelmäistä että just tän kissan kanssa kannattaa lisääntyä.

Noh, kun puhuin ongelmista, niitä tuli lisää. Kun ryhdyin reippaasti viimein arvostamaan miehiä kuten aidosti hienoja ihmisiä pitääkin, mikään ei muutu,
legotalo ei sorru, saan edelleen nukkeja
enkä poliisia ja rosvoa ja pyssyä tai miekkaa
miehet edelleen puhuvat mulle kuin elostelevat pölvästit, näkevät mussa MADteeveen pyllyn ja tissin (jälkimmäistä ehkä ei...), niiden eteen katetun krishnatemppelin josta roikkuu kivaa hymyilevää muovia.

Sanoin kai jo liikaa koska pysäkiltä ovat naiset kaikonneet
lastenrattaat ovat jumiutuneet hankeen täynnä Tutteleita ja muuta pöllittyä elatuskamaa.
"Naiset varastelevat ruokaa vaunuihinsa" oli kai yhtä WOW uutinen kuin "vesisängyistä on löydetty vettä"
no niin, äidit vain tahtovat ruokkia muksujaan kun massit eivät tahdo riittää
"PÄÄTTÄJÄT HALOO! YKSINHUOLTAJATKO KÖYHIÄ?"

ouh...



kiertäkää sähköjohto kahdesti kaulanne ympärille ja sammuttakaa leegioltanne valot




pimeää.


Joku rohkelikko heittää minuun lumipallon ja elehtii katoamaan bussikatokselta koska eihän tollaista paskaa puhu kuin lesbot
mutta se ei ole totta, yritän vakuuttaa ja väistää karkkimaassa elävän naisen tomusokeripallot
en ole lesbo, PÄÄTTÄJÄT HOI! EN OLE LESBO

tilanne ajautuu ryhmälumienkeliin ja myöhemmin ryhmälumivyöryyn, kaikkialla pauhaa Elliotin jazz
kansa irtoaa melskeessä hujan hajan
joku ehtii bussiin

 joku varastaa peflettini (Tuli&Savu)
ja kerkeän ideoimaan surrealismia ja josko sen nimissä
lähettäisin tämän runon lehteen.
 toteuttaisin maatuskateorian
kahden peilin ikuisuusteorian
lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä , Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä Lehdestänne avautuisi eteeni lehti jossa runo haukkuu lehteä jne

HOI EEVAN TYTTÄRET! Mä olenkin luusta tullut.



Epilogi

Kun olen raivoltani päässyt lämpimään pubiin istumaan ja saanut ulkovaatteni ovet auki
kuljen baarin läpi ilman pelon häivää
vaikka taakseni on juuttunut miespolo ja eksyneelle juuttuneelle
vislataan ja onnitteluja kauniista muijasta sateleepi.
Tälläinen on naisen joka päivä julkisuudessa. Poissa kotoaan. Karkusilla.
Kannan glögin tylyyn pöytään ja annan sen lakkapinnan koskettaa itseäni tarpeeksi kauan, ennen kuin nyt, tartun kynään.

Huuh. Tässä baarissa piirsin kerran kuvasi postikorttiin. Kas täällä se onkin vielä jäljellä. Ilmeilee biitsikuvioillaan, kahdeksankymmentäluvun auringolla ja ilolla.

Ja lopulta minä katson. Katson miehen kuvaa. Sen hellyydellä rajattuja kasvoja. Kuulakärkikynän esteettistä ironiaa. Ja tässä ei ole enää mitään jäynää. Ei mitään erotiikkaa, ei mitään kikkailua. Löydettävissä ollut piilo
sytyttää vain synkän surun.

Sama kapakka. Sama kuosi. Sama talvi. Eri vuosi.

Ikkunan takana nerot parkkeeraavat autojaan. Katson kuvaasi. Yö hiljentyy odotukseen. Katson kuvaasi.  Adventtikynttilät kouristelevat. Katson kuvaasi. Kristus on syntynyt. Katson kuvaasi. Katson miehen kuvaasi.

Sillä voi, kaiken tämän leijunnan jälkeen vain rakkaus mieheen palauttaa minut kevyesti maahan
se kaikki hurmio ja huomio mitä mieheltä saan peittää alleen kaiken aran ja rankan

Olin ala- ja yläasteen Don Qoyote, epäonninen, nolo, yksinäinen, takertunut, valkopaitainen koska minulla ei ollut muuta paitaa ja rakkauselämälläni reviteltiin;
olin SAATTANUT kirjoittaa päiväkirjaan w-alkuisesta ihastuksestani ja tytöt olivat varastaneet sen ja alkaneet kutsumaan poikaa jostain typerästä syystä kulmakunnan parhaaksi panijaksi vaikka en ollut SAATTANUT missään nimessä en kirjoittaa mitään sellaisia arvioita (kuudesluokkalainen!) päiväkirjaani
ja kun lauma keskenkasvuisia imbesillejä oli kokoontunut luokkaleirini majapaikan suulle töllöttämään tämän kulmakunnan parhaan panijan ykkösihailijaa
ja kun minulla oli edelleen se valkoinen paita ja ulkohousut olivat jääneet järkytyksestä puolimatkaan, polviin
niin ilakoivan karnevaalin takana tuo tumma ja viisas poika, tuo paras paneskelija,
käänsi päänsä häijysti hilpeille luokkatovereilleen, tiesi kaikkien olevan pellejä, väärässä ja inhottavia mulkkuja
niin silloinkin, painotan monikkoa
minut pelasti hänen vihainen hahmonsa, tosimiehen hahmo.

Olin saanut uudelleen ensikasteeni. Minut oli nostettu helvetistä. Olin saanut nimeni Aura uudestaan käyttööni.


vaikka poika oli pitkään kulmakunnan paras panija ja aloin säännöllisesti lintsaamaan koulusta kiusaamisen vuoksi ja pakenin kontulan metsiin josta tukiperheeni kerran haki minut poliisien kera; olivat luulleet minua oikeasti karhun syömäksi
joo, oli rutosti kontulalaisia karhuja
tiesin jämptisti yhden asian olevan tosi: 

rakkauteni miehiin
ei koskaan horjuisi