Riimitarina

Eräänä kirpeänä yönä kylässä

kaukana kaukana täältä

herätettiin  perheen nuorimmainen poika

hätäiseen huutoon,

raskaaseen kädenlyöntiin

ovelta käyneeseen koputukseen

Kyläläiset olivat tulleet soihtuineen

vaatimaan poikaa tuomiolle 

lähde! Kerjäsi äiti

akkunasta ulos jouda

kiipeä pakene vuorille

äläkä tänne hetkeen palaa

niin saat henkesi säilyttää.

 

Peloissaan pakeni poika

nuttu selässään ja kourassaan pannu ja leipää

ei tiennyt mistä syytettiin

ei liioin tiennyt lähdön suuntaa

oli pakkanen

ja alhaalla kaunis kotikylä yski kipinää.

Kauhuissaan poika juoksi jäiseen ryteikköön

alla taipuivat rautaiset ruohot

kunnes korkeammalla vuoristossa

hankea varpaillaan tapaili.

Kylässä valjastettiin korskuvia

hevosia, länkiä lyötiin

äiti itki pirttinsä lattialla

miestään ei näkynyt missään.

Poika päänsä työnsi kirkkaaseen puroon

polvet pettivät, joi minkä kerkesi

kunnes kuuli kavioiden kumun

"etsikää, etsikää"

kaikui kallioilla kilvan.

 

Jäi silti hankeen makaamaan

nimetön nuorekkomme

kunnes palelsi niin etteivät nilkat liikahtaneet

polvet päässeet paikoiltaan.

Koitti tarttua juureksiin

jäisiä polkuja ryömien riipi.

Löysi vanhan aukean

aukean  vanhan nuotion.

Sytytti tulen tuhkasta

lämmitteli pienessä loimussa

kaapi lunta kuumennettavaksi

kannuun kuten jäisiltä jäseniltään kykeni

Tuli tulesta Jumala! 

Valo tähtiäkin kirkkahampi

kumosi kannun päistikkaa

kohosi korkeammalle kuin korkein vuori

"Isäsi on tehnyt katalia!"

Jylisi Jumala

"-ja ilmoittanut syntinsä

sinun syyksesi

toisten tuomittavaksi

kyläläisten kiusattavaksi!"

"Mutta

voin antaa kauttasi armahduksen, lapsi

jos eteeni lankeat ja anteeksi anot

isäsi sielun syliini sysäät!"

 

Tähän ei suostunut suuttunut poika.

Liian vihainen, liian nuori järkeilemään

tarttui kannuunsa ja täytti

sen uudella puhtaalla lumella.

"Maallistun mieluummin kuin makaan

kaikkein pyhimmän eessä

syyttömänä ja syrjällään."

Jumala tästä kimmastui

jätti pojan niille sijoilleen

nuotio sammui ja pedot ulisivat

tähtitaivas löi tyhjää yötä.

Päivien matkain päästä

sattui tarinaamme kulkuri

pyysi leipää jaettavaksi

pannua kuumennettavaksi

tarjosi toveruutta ja tietä

kerrottavaksi, huipulle 

Tuulevan Tuulen tupaan.

Teki paljon pahaa kulkuri

vielä enemmän väärää

vei pojalta leivät, nutunkin

kun toinen vihdoin nukkuikin

pani lastiksi painajaisen

matkan iänikuisen

tuntemattoman Tuulen kylään

Ei auttanut pojan kuin surren purra

kalisevat hampaat yhteen kokoon

kulkea kadonneen kulkurin ohjeiden mukaan

joka pötkinyt oli kauas pakoon.

Tuli poltteli kuitenkin paljaiden jalkojen alla

taivas musteni tähdiltä

kaatuillen päätti palata kylään

oli liikaa jo vuorien halla.

Niin, niin tekisi kunnon poika!

Ei hiiskuisi isästään mitään.

Pyytäisi pitkän tuomion

pelastaisi perheensä alta huomion.

Muttei matkaa paljon saanut

paljaiden askelten alle

 kun jo kylmä iski Ikarokseen

iski ilon elämästä

teki tulen ja jään ja turmion.

Kaatui lopullisesti lumeen

tuo pienen pojan ruumis.

Mieli vielä karkeloi kallioilla

keräsi verisin valkoisin käsin

kuurankukkia routaisen haudan päälle.

Löysi

maasta vainajan vihdoin

aamuretkellään häärinyt Amuri

tiikeri seudun kivisen

 

katsoi ihmislasta miettien:

  "vieraaksi jäi tämä vuori

aivan liian varhain lähti

et kuulu tänne, mutta minne?

Johdattakoon kylääsi aamutähti."

 

Niin otti tassuihin raskaisiin

painoi pojan selkänsä villaviin

kulki metsän halki uskoen

löytävänsä kiltin ihmisen.

Vaan tuli kissa toisiin mietteisiin:

turkiksi minut myydään ja viedään 

varmaan Vietnamiin!

 

Jos ihmiset poloisen kanssa näkevät

luulevat saaliiksi ottaneen

nuo ihmishirviöt, typerät.

Jos hautaan sinut sittenkin tänne

susien ja mäntyjen viidakkoon

Yksi meistä yksinäisistä

hankivalkealle vuotehelle

ystäviesi rinnalle.

Ei tiikeri voinut muutakaan 

kuin laskea lapsosen nukkumaan

käpälissään vielä hellivi

kunnes aamun usvaan katosi.

 

 

 

Vielä nousi pojan sielu

voimaisa kuin tiikerin

nousi ylös rinnettä

kulki kuusisataa yötä kunnes

kunnes tuli Tuulen kylään

kolkutti portteihin valkoisiin

kunnes tuli Tuulen kylään

puettiin liljankukkiin, juhlittiin.

 

Tuli tuulen ja onnen tupahan.